Raita on arvokas kissa, sillä se on hyvä hiirikissa, ja sen taidoille on ollut käyttöä tänä syksynä. Toisinaan se mourustaa ulkoportailla saaliinsa kanssa ja haluaa antaa Sissille lämmintä ruokaa. Sissi ei tiettävästi ole Raidalle sukua, mutta on vähän samannäköinen. Sissin karva on ihanan pehmeä, ja siitä löytyy vielä leikkisyyttä. Sissistä on tullut nuoresta iästään ja pienestä koostaan huolimatta kesällä isoäiti. Olemme saaneet netin välityksellä seurata sen lastenlasten kasvua Haminassa.
Rippikoulussa tehtiin joskus rukoushelminauha, jossa yksi sininen helmi oli Pyhän huolettomuuden helmi. Luulen, että kissat voisivat opettaa minulle pyhää huolettomuutta, ja tarvitsen sitä taitoa. Tänä syksynä olenkin huomannut, että alan luottaa siihen, ettei kaikkea tarvitse valmistella ja suunnitella etukäteen. En aina ennenkään ole ehtinyt, mutta olen varmasti kantanut siitä vähän huonoa omaatuntoa. Nyt olen kokenut, että joihinkin tilanteisiin saa ja pitääkin mennä rohkeasti omana itsenään kahta tyhjää kättä heittäin. Sen ei tarvitse olla toisten ihmisten aliarvioimista, vaan tervettä luottamusta läsnä olemiseen ja myös johdatukseen. Toisaalta on ilo, että joitakin asioita, kuten saarnoja saa miettiä enemmän - Raamattuun syventymisestä aina itsekin saa vahvistusta uskolleen.
Kissan elämästä on kuitenkin vaikea omaksua tuota levollisuutta, millä kissa nauttii vatsa täynnä lämmöstä ja pehmeästä makuualustasta. Uskon, että jokainen meistä tarvitsee myös päiviä, jolloin saa löhötä, kismitellä ja luottaa siihen, että kyllä minusta huolta pidetään. Iloitaan kissanpäivistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti