Tasapaino

Olen ollut viime aikoina hyvin tasapainoinen. Paino on pysynyt kaksi kuukautta ihan samana, vaihteluvälillä plus miinus 200 grammaa. Eilen illalla kotiin päin ajellessa ajattelin, että en tunne itseäni ollenkaan nälkäiseksi, ja on helppo olla syömättä, kun puoliso ei ole houkuttelemassa omilla iltapaloillaan. Mutta hänpä olikin järjestänyt muutaman ansan. Kauppatavarat olivat häneltä päivällä unohtuneet tuvan pöydälle, joten ensimmäiseksi heitin tuulensuojaan lohisalaatin. Arvelin, että lämmennyt kala ei enää säily, ja niinhän se olikin: ei säilynyt. Toiseksi huomasin ajatella, että tuoreet munkit eivät enää huomisin ole tuoreita, ja kietaisin niitäkin poskeeni kaksin kappalein. Oikein hyviä olivat. Paino oli aamulla ihan sama kuin ennenkin.

Sielunelämän tasapainoisuus on oikeastaan samanlaista kuin ruumiillinen tasapainoisuus. Tasapaino ei tarkoita sitä, etteikö välillä olisi sitä ja tätä. Mutta perusturvallisuus säilyy. Se on Jumalan suurimpia lahjoja, että voi luottaa hänen hyvyyteensä, saa olla sinut itsensä kanssa ja antaa arvon toisellekin. Silti tunteet voivat vaihdella. Itse esimerkiksi näin toissa yönä painajaisia luettuani illalla koskettavaa kirjaa, ja eilen aamulla kyynelöin ajatellessani kaltoin kohdeltuja lapsia. Päivällä taisin ilahtua jostain pienestä asiasta ja pian huomasin pahoittaneeni mieleni jostain yhtä pienestä. Silti sain olla tasapainossa.

@wikimedia commons

Joskus ihmisparka joutuu niin tiukoille, että perusturvallisuus ja elämän tasapaino järkkyy. Vaaka kallistuu murheen ja ahdistuksen puolelle. Ei ole helppoa hyväksyä sitä mitä kohdalle tulee, ja tuntuu että Jumalakin kätkeytyy. Silloin toisten rakkaus ja rohkaisu voivat antaa toivoa. Näinä hyvinä päivinäni toivon voivani keventää heidän oloaan, joilla on vaikeaa. Itse olen usein saanut kokea, miten joku toinen on säteillyt minulle Jumalan hyvyyttä ja auttanut taas luottamaan.

Meillä on lutissa iso vaaka. Lapsena sillä leikittiin. Kun menen seisomaan vaakaan, tarvitaan toiselle puolelle minua painavampi tai vähintään yhtä painava, että vaakapuoliskoni nousee irti lattiasta. Tai oikeastaan ei. Ei ole pahitteeksi, vaikka joku kasvaakin minua suuremmaksi, mutta itse asiassa heiveröinenkin saa nytkäyttämällä toista nostettua ja heti tuntuu hauskemmalta. Me saamme vuorotellen nostaa toistamme.

Herra, auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakkaa 
suuremmaksi tee.

Sydäntäni ohjaa,
anna minun, Herra,
armossasi kasvaa,
olla ihminen.
Virsi 509:2,4