Miksi maailmanlaajuinen alueittainen ja ihmisryhmien välinen epäoikeudenmukaisuus kuitenkin tuntuu luonnolliselta? Miksi kaikki se hyvä mikä itsellä on tuntuu luonnolliselta, ja se että jotain otetaan pois tuntuu katkeralta? Kuningas Daavid oivalsi tämän, kun hän sanoi Jumalalle: Mikä olen minä, tai mikä on minun kansani. - Sinulta me olemme kaiken saaneet, sinulta on tullut kaikki, minkä sinulle annamme. (1.Aik. 29:14.)
Epäoikeudenmukaisuuden keskellä tahdon luottaa siihen, että Jumala näkee. Hän näkee sen, missä minua kohdellaan väärin, ja hän näkee oman itsekkään sydämeni. Hän näkee lapset, jotka kärsivät ja ihmiset joita petetään. Hän näkee kaiken ja sydämeen asti. Luotan myös siihen, että kerran oikeus voittaa, kirjat avataan ja totuus selviää. Se joka on Kristuksen oma ja turvaa häneen, kestää katsoa nöyrällä mielellä omaa sydäntään ja omia vaikuttimiaan. Se joka on antanut valheen hallita elämää, joutuu näkemään mikä on totuus, ja saattaa ehkä vielä joskus tulla vapaaksi.
 |
| Tsandin kirkon alttarilla on raamatunlause Jeremian kirjasta: Kuule nyt Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle sanon. Jos antaudut, sinulle käy hyvin ja saat pitää henkesi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti