Kesäkengät

Loskakeliä näyttää tänä keväänä piisaavan. Maaliskuussa laitoin ensi kertaa töihin lähtiessä jalkaani ”kesäkengät” eli mustat Eccot. Ihmettelin pari päivää, että kylläpä jalka hikoaa, kun oli niin märkä olo. Lopulta tutkin kenkiä tarkemmin, ja huomasin, että kaksi vuotta vanhojen kenkien pohjat olivat haljenneet ja päästivät veden sisään.

Muistui mieleen samanlainen tapaus opiskeluajoilta noin 35 vuoden takaa. Viikkiläiset olivat lähteneet Huittisiin maakuntapäiville ja opiskelijatoveri ihaili linja-autossa kenkiäni. Sanoin, että muuten hyvät, mutta pohjat ovat menneet poikki, vaikka kengät ovat vasta reilut puoli vuotta vanhat. Hän sanoi, että sinun on tehtävä tuotevalitus. Kerroin, että kuitti on hukassa, johon hän sanoi, että ihan sama, menet siihen liikkeeseen ja näytät kenkiä. Siinä kävikin sitten niin onnellisesti, että liikkeessä oli todella ystävällinen vanhempi myyjä, joka sanoi, että tämmöinen ei vetele, sinun on ilman muuta saatava näistä kengistä rahat takaisin. Ujona opiskelijana en ollut tottunut saamaan juuri missään ystävällisyyttä osakseni, joten tämä tuntui ihmeelliseltä ja auttoi myös budjetissa kovasti.

Tästä muistosta rohkaistuneena lähetin maaliskuulla Eccon asiakaspalveluun viestin, jossa kerroin kengistäni kuvien kanssa, ja että olen pettynyt laatuun. Kerroin, että oma käsitykseni hyvistä kengistä on, että ne kestävät vähintään viisi vuotta, parhaassa tapauksessa yli 50 vuotta. Ajattelin, että vaikka takuu on varmasti ohi, on laihialaisen kuitenkin syytä tuoda esiin pettymyksensä tuotteen lyhytikäisyyteen. Sainkin ystävällisen vastauksen ja kehotuksen käydä jossain Eccon liikkeessä näyttämässä kenkiä. Joidenkin virheiden osalta tuotevastuu on kuulemma jopa kolme vuotta. Niinpä pääsiäisreissulla poikkesimme Oulussa. Siellä oli ystävällinen nuori myyjä (lieneekö perspektiivini ihmisten ikään muuttunut) ja sain jälleen hyvää palvelua. Oulusta on nyt tullut kenkäpaketti, joka odottaa minua kotipaikkakunnalla.

Itse vuoroin liikuttelen niveliäni, vuoroin parantelen flunssaani kuntoutusviikolla Ikaalisissa. Lunta sataa ja hyvin voi vielä pitää talvikenkiä. Mutta kyllä kesäkin tulee ja kesäkenkiä pian tarvitaan. Itse toivon, että hitaan kevääntulon seurauksena valokki ja hilla kukkisivat vasta sitten, kun yöhallat ovat ohi, ja saisin täydennystä varastoihin, jotka hieman hupenivat isän hautajaisissa. Aloitan kesäloman poimimalla valokkeja ja siirryn sitten Syötteelle hillaan. Sääli etten voi näyttää isälle tulevia huippusaaliita! 

Viime vuosina on aloiteltu kylvöjä jo näin huhtikuun puolella, mutta vielä ei sato ole menetetty. Voi hyvin olla, että kesä on lämmin ja sopivan kostea. Ei ainakaan yhtään tunnu luissa siltä, että tulisi katovuosi.

Optimismi on geeneissä. Sanotaan, että pessimisti ei pety, mutta oikeastaan se on niin että optimisti ei pety, kun voi nähdä takatalvessakin toivon merkkejä.