Elämän makua

Tänään on ollut itkupäivä. Se johtuu siitä, että elämässä on niin paljon hyvää muisteltavaa. Olemme suunnitelleet isän hautajaisia ja hautajaispuheita. Rovasti kävi toimituskeskustelussa ja sen jälkeen olen luonnostellut puhetta isän muistotilaisuuteen. Olen yrittänyt myös lukea sitä itkemättä, mikä on toistaiseksi osoittautunut vaikeaksi. Valmiiksi itketty on puoliksi tehty. 

Saimme olla viikon levähtämässä pohjoisen valkoisilla hangilla. Saimme myös yhden lapsista syömään kanssamme pääsiäislammasta. Mutta menomatkalla muistin mitä unohtui: kynteli ja muut tärkeät yrtit. Onneksi nykyään saa netistä tilaamalla kaikkea hyvää edullisesti ja nopeasti. Lammasmausteiden lisäksi otin myös meiramia ajatellen syksyn kaaliherkkuja. Paketti tuli kahdessa päivässä lähimpään Matkahuollon toimipisteeseen. Hyvää omasta maasta!

Jaakko Löytty kirjoittaa virressä: Jos en itse makua löydä elämälle, kuinka voisin suolana olla maalle tälle?  Ajattelen, että isäni juurevassa elämässä oli makua, ja siksi hänen elämänlaulunsa soi kauniisti ja hän on jättänyt moniin sydämiin lähtemättömän jäljen.