Sanomakellot

Isä kuoli keskiviikkoiltana. Viimeistä blogitekstiä kirjoittaessani en tiennyt, miten lähellä kuolema jo on. Aloitin tuosta runon kirjoittamisesta kyyneleeni - oli vihdoin aikaa pysähtyä ja antaa tunteille tilaa. Samana päivänä isän vointi heikkeni. Sain valvoa hänen luonaan yhden yön ja sitten saimme olla veljen kanssa viimeisellä hetkellä läsnä. Kuoleminen ei ole helppo asia. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, miten hyvin Taivaan Isä johdatti asiat. 

Isä sai elää yli 88-vuotiaaksi vahvaa elämää. Hän hoiti loppuun saakka omat asiansa. Vakava sairaus oli varmasti jäytänyt jo pitkään, mutta hän joutui olemaan sairaalassa vain kolme viikkoa diagnoosin jälkeen. Kun hän lähti viimeisen kerran kotoa, hän sanoi, että eikö nyt kuitenkin värssy veisata. Oli kiitosvirren aika.

Kodissamme, vanhassa tuvassa, on pieni punainen pöytä, joka on palvellut surupöytänä jo monessa surussa. Muistan, että siinä ovat olleet aikanaan isovanhempieni kuvat, sitten ainakin veljeni, sisarteni, kummitätini, äidin - ja nyt isän.

Surun rituaalit toistuvat turvallisen samanlaisina ja hoitavina. Tänään olin tyttäreni kanssa pukemassa isää ja laitoimme hänet arkkuun. Pienellä joukolla sitten veisasimme virren ja ajoimme saattueena hänen kotinsa pihaan. Veisasimme myös siinä virren. Pysähdyimme vielä tämän talon, hänen lapsuudenkotinsa, pihassa. Hän sai kulkea viimeisen kerran rakasta koivukujaa. 

Kirkon luona kuuntelimme sanomakellot: ensimmäiset kahdeksan harvaa lyöntiä kymmenille vuosille, sitten kahdeksan nopeampaa lyöntiä viimeisille vuosille. Siinä ehti ajatella, että tuossa kohden istutettiin koivukuja, tuossa hän meni naimisiin, oma syntymäni oli lähellä, elämän täyttä voimaa ja ahkeruutta. Viisikymmentävuotisjuhlien kuva isästä sylissään ensimmäinen rakas lapsenlapsi piirtyi mielen kuvatauluun, kuusikymppiset joita varjosti suuri suru, eläkepäivät äidin kanssa, yhdistetty 80-vuotispäivä ja timanttihääpäivä ja sitten viimeiset vuodet, joihin on sisältynyt paljon ystävyyttä ja hyviä hetkiä.

Päivän rukous on lyhyt: Kiitos isästä.