Rajojen välissä

Johtajan pitäisi kaiketi elää rajalla, nähdä toimintaympäristö ja sen muutokset, olla valmiina suuntaamaan työtä sen mukaan, ja tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin. Itse olen joutunut nyt uuden pestini alkuvaiheessa elämään aika paljon siellä rajojen sisällä, ei ole riittänyt aikaa eikä voimia olla niin paljon oman työhuoneen ulkopuolella kuin olisi suotavaa, vaikka ulkona on kauniimpaakin.  

Olin vähän huolissani sunnuntaita vasten yöllä, kun nenä juoksi ja kurkku tuli niin kipeäksi, ettei uni tullut silmään eivätkä apteekin rohdot auttaneet. Siunaten ajattelen sitä mummaa, joka sanoi kerran Merimieslähetyspiirissä Vaasan kirkon kryptassa, että kurkkukipua helpottaa hunaja - sitä vain lusikalla suuhun sulamaan. Kävin kaapilla, ja hunaja paransi oloa heti niin että nukahdin. Aamulla heräsin terveenä kauniiseen päivään. Jaksoin messuun ja rauhanyhdistyksen seuroihin. Saarnasin reippaasti, koska saarnasta tuli pitkänlainen. Mietin, mitä esimerkiksi Olli Autio sanoisi niin pitkästä saarnasta? Luulen saarnan kestäneen joutuisasta temposta huolimatta noin 14 minuuttia. Seuroihin ei ollut pakko mennä, mutta arvelin, että se on sitä toimintaympäristöön tutustumista sekin. Osasin varautua siihen, että 45 minuutin seurapuheet ovat hätäisen geenin perineelle koettelevia ja vaativat hieman asennetta. Onneksi sain juoda väliajalla kahvit ja liikutella muutenkin leukoja toisen Suorttilan-kyläisen eli Karjalaisen (Udeliuksen) Marja-Riitan kanssa.

Taivalkosken rauhanyhdistys

Moni on kysynyt, miten olet kokenut taivalkoskiset? Ihan ensimmäinen havaintoni on, että ihmiset tuntuvat olevan keskimäärin varsin nopeita, joka ilahduttaa suuresti. Ainut haittapuoli siinä on se, että tunnen itseni hitaaksi. Mutta esimerkiksi hautajaisissa saatetaan laskea parikymmentä kukkalaitetta, peittää hauta lapioilla kummulle asti, syödä juhla-ateria, pitää muistotilaisuus muistopuheineen ja juoda hyvät kahvit, eikä siinä niin kamalan kauan nokka tuhise. Ihmiset toimivat ajallaan ja liikkuvat vilkkaasti paikasta toiseen. Joidenkin kanssa löytyy heti yhteinen huumori, toiset vähän arkailevat.

Tänään tein vähän nopeamman työpäivän, koska oli niin mainio keli. Aurinko paistoi, oli pikkupakkanen ja uusi lumi oli pehmeän luistavaa. Ladulla tuli vastaan "Rajalta rajalle" -hiihtäjiä noin 60 kilometrin päivälenkillään. He sanoivat, että "Oh, so cute!" Ilmeisesti he tarkoittivat koiraa eivätkä minua. Ilahduin kuitenkin.  

Sitä elämä on, kulkua rajalta rajalle. Matkalla mannaa ja hunajaa.