Koorihenki

Mietin kerrostalon hississä että nimi on tuttu. Ehkä olen käynyt täällä joitakin vuosia sitten esimerkiksi 90-vuotissynttäreillä. Siinä tapauksessa pääsen varmaan pian kartalle, kun silmäilen asuntoa ja kuuntelen puheen rytmiä, minulla kun on huono kasvomuisti. Sisään astuessa huomasin, että kasvot olivat ehkä kirkosta tutut, mutta en muistanut keskustelleeni rouvan kanssa aiemmin. Seurustelu oli heti mutkatonta ja hauskaa, kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja. Syy selvisi pian. Olimme agronomikollegoja. Nimi oli tullut tutuksi niinä aikoina kuin olin Etelä-Pohjanmaan agronomiyhdistyksen sihteeri tai puheenjohtaja, ja lähettelin jäsenpostia. Molemmat olimme ajautuneet myöhemmällä iällä uuteen ammattiin. Kumpikaan meistä ei tiennyt toisistaan aiemmin, mutta lähtiessäni tunsin ystävyyttä. Olin saanut rupatella, nauraa ja jakaa kuulumisia, viettää keidashetken keskellä kiireistä työpäivää. Keidashetken siinäkin mielessä, että sain maukasta suuhunpantavaa. En odota ikäihmisiltä tarjottavaa, mutta täytyy myöntää, että maistui. 

Agronomiarmaani oli juuri käymässä Syötteellä. Siellä hilla on säästynyt hallalta, ja nevan rannassa oli ollut tiheässä punaisia muuramia. Paluumatkalla hän oli poikennut kurssitoverinsa luona. Agronomit ovat ihan parasta A-ryhmää!

Koin sen myös silloin, kun aloin opiskella Viikissä 70-luvun lopulla. Ymmärsin heti löytäneeni samanhenkisiä nuoria. Sain ystäviä. Harmi, että on tullut niin huonosti pidettyä yhteyksiä. 

Agronomien kanssa olen viettänyt myös huippuhetkiä. Sain kerran laulaa Kansallisoopperan Alminsalissa samassa esityksessä Soile Isokosken kanssa. Lauloin että Agronomi sen olla pittää muuten ei tuu mittään, muuten ei tuu mittään ja mittään muuten ei tuu mittään. Ajoin myös näyttämöllä polkupyörällä ja esitin karjatalousagronomi Laina Vehasta. Ja ehkä esitin Ansa Ikostakin, sillä juoksin pakoon ja hihkaisin, että Ota kiinni jos saat. Tauno Palo sai nimittäin usein esittää komeaa agronomia! Kyseessä oli Agronomiyhdistyksen historiikin julkistamistilaisuus.

Agronomit ovat ylläpitäneet koorihenkeä ja osanneet nauttia juhlista. Historiikissa kerrotaan, että 1900-luvun alussa agronomien juhliin kuuluivat leveälieriset hatut, torvisoitto ja virvokkeet. Olen kerran elämässäni ollut täsmälleen oikein pukeutunut. Olimme lähdössä agronomien kanssa kesäteatteriin ja sitten Viikinsaareen. Lähtiessä tihuutti vähän vettä, joten kipaisin vielä eteisestä leveälierisen sinisen hatun. Hattuhan lämmittää! Kun vene lähestyi Viikinsaarta, siellä oli torvisoittokunta vastassa. Siemailin virvokkeita ja tunsin itseni kerrankin fiksuksi.