Agronomiarmaani oli juuri käymässä Syötteellä. Siellä hilla on säästynyt hallalta, ja nevan rannassa oli ollut tiheässä punaisia muuramia. Paluumatkalla hän oli poikennut kurssitoverinsa luona. Agronomit ovat ihan parasta A-ryhmää!
Koin sen myös silloin, kun aloin opiskella Viikissä 70-luvun lopulla. Ymmärsin heti löytäneeni samanhenkisiä nuoria. Sain ystäviä. Harmi, että on tullut niin huonosti pidettyä yhteyksiä.
Agronomien kanssa olen viettänyt myös huippuhetkiä. Sain kerran laulaa Kansallisoopperan Alminsalissa samassa esityksessä Soile Isokosken kanssa. Lauloin että Agronomi sen olla pittää muuten ei tuu mittään, muuten ei tuu mittään ja mittään muuten ei tuu mittään. Ajoin myös näyttämöllä polkupyörällä ja esitin karjatalousagronomi Laina Vehasta. Ja ehkä esitin Ansa Ikostakin, sillä juoksin pakoon ja hihkaisin, että Ota kiinni jos saat. Tauno Palo sai nimittäin usein esittää komeaa agronomia! Kyseessä oli Agronomiyhdistyksen historiikin julkistamistilaisuus.
Agronomit ovat ylläpitäneet koorihenkeä ja osanneet nauttia juhlista. Historiikissa kerrotaan, että 1900-luvun alussa agronomien juhliin kuuluivat leveälieriset hatut, torvisoitto ja virvokkeet. Olen kerran elämässäni ollut täsmälleen oikein pukeutunut. Olimme lähdössä agronomien kanssa kesäteatteriin ja sitten Viikinsaareen. Lähtiessä tihuutti vähän vettä, joten kipaisin vielä eteisestä leveälierisen sinisen hatun. Hattuhan lämmittää! Kun vene lähestyi Viikinsaarta, siellä oli torvisoittokunta vastassa. Siemailin virvokkeita ja tunsin itseni kerrankin fiksuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti