Rukous

Onpa ollut ihana ja huolekas keskikesän vapaaviikko. Kasasin juhannuksen paikkeille leirivapaita sun muita siirtovapaita ja olemme saaneet nauttia uimisesta, saunomisesta, pyöräilystä, lukemisesta ja metsissä samoilusta. Olen myös koettanut, ajoittain silmät kyyneleisenä, nauttia koiraystävän seurasta niin kauan kuin se vielä on iloinen. Sain varmistuksen, että sillä on syöpä, jota ei kannata hoitaa.

Kun tänään tulimme pohjoisen reissusta kotiin, odotti toinen huoli. Sissi-kissaa ei näy missään. Isäkin sitä oli jo kaipaillut alusta alkaen, sillä kissalla on ollut tapana käydä hänenkin ruokakupillaan. Vanha kissa Raita kulkee nyt ympäri kartanoa, mouruaa ja etsii Sissiä. Saapa nähdä näkyykö Sissiä enää. Blogini kuvituskissoista Sissi on etummainen. Se tuli löytökissana taloon ja siitä tuli hyvin rakas, kun se piti pelastaa elämälle ruokkimalla lääkeruiskulla. Kissoilla on vaarana pedot ja naapurien mahdollisesti käyttämät rotanmyrkyt, tietysti myös liikenne ja muut arvaamattomat asiat.

Monet kasvit kukkivat tänä vuonna runsaina, niin myös Maariankämmekkä. Luin juuri, että se on saanut nimensä juurimukulastaan, joka muistuttaa rukoukseen liitettyjä käsiä. Nimi viittaa siis Neitsyt Mariaan, jumalanäitiin. Toivoisinpa että minäkin muistaisin ja jaksaisin rukoilla enemmän asioitteni ja rakkaitteni puolesta. 

Rukous ei aina tuota heti konkreettista tulosta, mutta joskus rauhoittuminen rukoukseen voi antaa rauhan ja turvallisuuden sydämeen. Toisinaan rukouksessa saa myös aivan konkreettisen idean. Niin kävi mökillä, kun Strömbergin hellasta alkoi uuninluukku repsottaa. Mieheni puhjasi sen kanssa hyvän aikaa, irrotti hellan sivulevyn ja yritti saada saranaa loksahtamaan paikoilleen. Hän alkoi puhua, että kannattaa ostaa uusi hella, mutta minä kun pidän vanhoista Strömbergin helloista! Sitä paitsi hellan kytkemiseen tarvittaisiin sähkömiestäkin.

Menin siis apuun, yritin ensin auttaa miettimisessä ja taivuttelussa. Sitten hiljennyin rukoukseen. Tuli mieleen, missä asennossa uuninluukku oli kun se repsahti mieheni yrittäessä siirtää hellaa. Vedin luukkua ulospäin ja nytkäytin takaisin, ja kas, yhtäkkiä luukku vain loksahti paikoilleen. Toimin oikeastaan ihan summamutikassa, intuition varassa, ja kerralla oikein. Ei olisi kai tarvinnut sitä sivulevyäkään irrottaa. 

Tuo pieni arkinen tapahtuma muistuttaa minua siitä, että myös elämän suuremmissa asioissa voi saada viisautta ja taitoa, kun sitä pyytää. Muistan miten suuren vaikutuksen minuun teki lapsena raamatunkertomus kuningas Salomonista, joka ei pyytänyt rikkauksia eikä kunniaa eikä pitkää ikää, vaan viisautta. Viisaus onkin oikeastaan sellaista, että sitä ei voi hankkia itse, ei vaikka kuinka lukisi ja pähkäilisi. Ja ne jotka luulevat viisaita olevansa ovat tyhmiksi tulleet.