Metsä vastasi hyvin

Blogi on ollut pienellä kesätauolla, koska olin rippileirillä. Kyllähän siellä olisi ehtinyt kirjoittaa, mutta työ on sillä tavalla intensiivistä, että haluaa rajoittaa yhteydet ulkomaailmaan aika vähiin.

Kuva: Tiia Tervonen

Rippikoululaisten ja isosten joukko oli täynnä positiivista energiaa. Vapaa-aikoina leirikeskuksen liikuntamahdollisuudet olivat ahkerassa käytössä. Pelattiin sählyä, jalkapalloa, lentistä ja sulkapalloa. Heitettiin tikkaa ja frisbeegolffia. Saunottiin ja uitiin. Välillä pelattiin seurapelejä. Paljon hyvää yhdessäoloa. Leirikeskuksen isäntäkin ihaili aktiivisia nuoriamme. Loppukeskusteluissa nuoret kertoivat saaneensa paljon uusia kavereita ja oppineensa yhtä ja toista myös kristinuskosta. Jotain minäkin opin. Leirielämässä kaikki oppivat.

Nuorisotyönohjaaja Tiia oli onnistunut opettamaan mieleenpainuvasti, miten uskonelämää voi hoitaa. Uskon pöytää pitää pystyssä neljä jalkaa: rukous (kynttilä), yhteys uskoviin kavereihin (Barbie ja Ken), Raamatun lukeminen (rippiraamattu) ja ehtoollisella käyminen (matkaehtoollisvälineeni). 

Tämä kuva kertoo jotain riparistamme

Kotiin päästyä istuin rakkaaseen nojatuoliin ja sitten kokeilin torkkupeittoa. Hyvältä se vaikutti, nukahdin pian. Vähän reikäinen peitto, mutta kesähän nyt on ja ilmatkin taas lämpiävät. Ei niin, etteikö leirillä olisi nukuttu hyvin ja tarpeeksi, mutta kyllähän 35 nuoren (24 riparilaista ja 11 isosta) reipasääninen keskustelu esimerkiksi ruokalassa oli väsyttävää, vaikka kuulo onkin jo armeliaasti alentunut. 

Olin leirillä joinakin päivinä huonovointinen, sillä sydän meni taas epärytmiin ennen leiriä. Se ei mielestäni johtunut riparistressistä, sillä minulla oli leirillä niin mukavat ja luotettavat työtoverit. Oli ilo tehdä työtä loistotiimissä. Kesäteologi Tuukka oli ollut minun ja Tiian rippileirillä joitakin vuosia sitten. Tosin hän oli kiinnostunut uskonasioista vasta lukioaikana, mutta emmepä ainakaan olleet onnistuneet estämään Pyhän Hengen työtä.

Ajattelin taas vanhentumista. Kun pyöräilen, tunnen itseni nuoreksi, sillä pääsen nopeasti eteenpäin. Kävellessä ja lattialla istuessa tunnen jotain muuta. Mutta ikä ja työkokemus luovat myös rauhaa, rauhallisuutta ja joustavuutta. Tiian kanssa pohdimme myös sitä, miten meille aina valikoituukin mukavia nuoria. Onhan se niinkin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.