Sammakko

Raamattu ei suotta varoittele puheripulista. Esimerkiksi Saarnaaja opettaa, että paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni (Srn.5:3). Jos aukoo jatkuvasti päätään, osa sanoista on helposti harkitsemattomia. Varsinkin väsyneenä suusta pääsee sammakoita. Ja tässä ammatissa valitettavan helposti alkaa kuvittelemaan, että jos ei lörpöttele, on kiusallisen hiljaista. Asia on kuitenkin päin vastoin: hiljaisuuteen kannattaisi pyrkiä, joskus jopa kiusalliseen. 

Rupikonna @Pixabay.com

Olen miettinyt tänä syksynä paljon myös kielitaitoa. Meidän perheessä kommunikoidaan usein englanniksi, koska lapsilla on niin kansainvälisiä ystäviä. Silloin puhuttu kieli ei ole kenenkään äidinkieli. Ihmeen hyvin kuitenkin ymmärrämme toisiamme ja tulkitsemme aina parhain päin. 

Miksi sitten samaa kieltä puhuvan ymmärtäminen tuntuu joskus olevan niin vaikeaa? Kun perheenjäsen tai työkaveri sanoo että toivoisi jonkun asian olevan toisin, saatan kuulla sen moitteena, vaikka hän yrittäisi vain kertoa keksineensä miten tietyn asian voisi hoitaa vielä paremmin. Kun joku toinen kristitty selittää ajatuksiaan, joita on pitkään ja syvästi miettinyt, saatan huomata että hänellä on kapea katsantokanta, hänen tietonsa ovat puutteelliset ja perustelut eivät vakuuta. Voin ärsyyntyä ja siinä tunnekuohussa jää huomaamatta, miten paljon tuo toinen rakastaa Kristusta! Ja Kristus taas, hän kutsui opetuslapsikseen ja rakasti juuri sellaisia jotka eivät osanneet ja olivat usein väärässä. Niin nytkin. 

Ei ole ihme, että kuulemme Raamatussa erilaisia ääniä ja painotuksia, kun jo omassa perheessä voi kuulla asiat toisin kuin rakas ihminen tarkoittaa. Kaikki kommunikaatio ihmisten välillä on tulkintaa. Niin myös se kun ihminen yrittää ymmärtää Jumalan ääntä. Vain Jumala näkee sydämeen ja tietää kaiken. Ihanaa että hän näkee senkin, milloin hyvä tarkoitus tulkittiin nurjasti.