Keskustelun voima

On ollut tosi iloinen viikonloppu. Ei, lapsenlapsi ei ole vieläkään syntynyt, mutta olen ajatellut tulevaisuutta toiveikkaana. Eilen meillä oli neljä tosi mielenkiintoista Eero Junkkaalan raamattuluentoa Vaasan kirkon alasalissa. Tänään kohosimme yläsaliin ja vietimme messua.

Otimme messussa käyttöön virsikirjan upouuden lisävihon, eivätkä nuo laulut tuntuneet niin vaikeilta. Pelkäsin vähän, että onkohan minusta niiden laulajaksi, mutta pelko oli turha. Kirkkokahvien jälkeen oli paneeli, missä oli eri herätysliikkeiden edustajia: herännäisyydestä, SLEY:stä, vanhoillislestadiolaisesta rauhanyhdistyksestä, Kansanlähetyksestä ja lisäksi perusseurakuntalaisten edustaja. Eero Junkkaala toimi juontajana. Heti alkuun "viidesläisenä" tunnettu Eero kertoi, miten meitä joskus erottaa se, että käytämme uskon asioista vähän eri murretta ja siksi saatamme ymmärtää toisiamme väärin. Luulen että näin ei tänään kuitenkaan käynyt.

Kuva on hämärä, mutta paneelin porukka ei ollut hämäräperäistä. Vasemmalta Hannamari ja
Aino Kumpusalo, Miika Häkkinen, Jani Muikku, Kai Niemelä, Raija Tuomaala ja Eero Junkkaala.

Panelistit luotasivat asioita jotka innostavat ja asioita jotka yhdistävät. Vaikeitakaan kysymyksiä ei kaihdettu eli löydettiin myös parannuksen paikkoja. Minusta oli mukavaa, että myös paikalla ollut noin 50-henkinen yleisö antoi keskusteluun hyvän panoksen. Keskustelutilaisuuden järjestäminen kannatti. Idea tuli juuri sopivalla hetkellä Juhani Niemistöltä, ja huomasimme, että tällainen kohtaaminen sopii hyvin raamattuviikonlopun yhteyteen.

Päällimmäiseksi keskustelusta jäi mieleeni, että kunpa seurakunnassamme osaisimme aina huomioida ihmisiä, jotka tulevat vaikkapa jumalanpalvelukseen, niin että jokainen kokisi tulevansa lämpimästi kohdatuksi. Ja etten vain kristittynä rakentaisi sellaisia rajoja ja korkeita kynnyksiä, jotka estävät lähestymästä Kristusta, säikyttävät pois hänen luotaan.