Ylellisyyttä

Minulla oli tänään kokonainen tunti aikaa nautiskella työpaikkaruokalamme herkullisista kaalikääryleistä ja työkaverien hyvästä seurasta. Täytyy tunnustaa, että seura vaihtui ja minä jatkoin uusien ihmisten kanssa uusista keskustelunaiheista. Keskustelin ainakin metsänhoidosta, karjanhoidosta, mäyrän kakkaläjistä, diakonian viran raamatullisista perusteista, jumalanpalveluksen diakonisuudesta ja piispantarkastukseen liittyvistä tapahtumista. Tänään oli tarkoitus tehdä lyhyempi päivä, mutta viihdyin töissä oikein hyvin. 

Kotimatkalla ostin Vanessasta synodaalikokoustantun. Juolahti tässä yhtenä päivänä mieleen, että olen sen verran kiinteytynyt, että trikootanttukaan ei välttämättä näyttäisi pahalta. Sellaista minulla ei ole vielä koskaan ollut. Ja siellähän roikkui henkarissa sellainen sopiva makkarankuori ja vielä alennusmyynnissä. Kerrottakoon, että synodaalikokous on hiippakuntamme papiston suurtapaaminen, missä tällä kertaa valmistaudutaan ensi vuonna vietettävään reformaation juhlavuoteen miettimällä mitä luterilaisuus on ja mitä sen tulisi olla tänään ja tulevaisuudessa.

Odottelemme kuumeisesti toisen lapsenlapsen syntymää. Tänä iltana saamme lohdutuspalkinnoksi tutustua erääseen koiranpentuun, jonka tulevan tilanjatkajan tyttöystävä on hankkinut hiljakkoin. Sitä odotellessa olen pitänyt valkiaa kakluunissa, laittanut satsin omppuja hedelmäkuivuriin ja valmistanut herkullisen omppusompun eli sellaisen -paheen. Isäntä tuli kevätrapsin puinnista auttamaan ja herkkua on ihme kyllä vielä vähän jäljellä hänellekin, jota ajatellen sen valmistin. Syksyiset maut ovat kyllä toinen toistaan ihanampia.

Kiitos, kaiken Luoja ja Ylläpitäjä, luonnon ihanista antimista. Jälleen olet siunannut vuodentulon hyvyydelläsi.