Suurin on rakkaus

Eero Junkkaala teki minuun vaikutuksen heti ensi tapaamisella. Muistan miten kirkolliskokous väitteli 90-luvulla siitä voidaanko hyväksyä roomalaiskatolisen kirkon kanssa neuvoteltu ekumeeninen asiakirja Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. Meillä oli Laihian seurakunnassa ollut pieni opintopiiri, missä olin saanut pohtia asiaa yhdessä seurakunnan papiston kanssa. Asiasta myös keskusteltiin hiippakunnassa piispan johdolla. Asian pihvinä oli siis ollaanko riittävän yksimielisiä roomalaiskatolisen kirkon kanssa siitä miten ihminen pelastuu. Onko kyse siitä että ihminen julistetaan vanhurskaaksi Kristuksen tähden, vai voidaanko samaan hengenvetoon puhua myös siitä että usko ja rakkaus liittyvät yhteen. Onko usko missään määrin ihmisen teko tai kuuluuko uskoon hyviä tekoja?

Eero Junkkaala (kuva Sari Savela)

Saattaa olla, että Yhteisestä julistuksesta käyttämäni puheenvuoro oli ensimmäiseni kirkolliskokouksen suuressa salissa. Olin uusi kirkolliskokousedustaja ja varmasti jännitin. Kannatin julistuksen hyväksymistä ja perustelin sanottavani. Lounaalla julistuksen hyväksymistä vastustanut Eero Junkkaala tuli luokseni ja sanoi, että käytin hyvän puheenvuoron. Hän jatkoi: Huomasin että olit itse ajatellut sanottavasi, etkä puhunut vain siksi että piispat ovat tuota mieltä. - Muistan miettineeni, mikä on tämä teologian tohtori, joka tärkeässä oppikysymyksessä mahtuu kiittämään vastakkaisella kannalla olevaa maatalon emäntää? 

Toisen kerran Eero yllätti kirkolliskokouksen homokeskustelun tiimellyksessä. Olin allekirjoittanut aloitteen, jonka mukaan kirkko voisi rukoilla parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja siunata heitä. Koska tuossa Matti Sollamon aloitteessa ei ollut muistaakseni muita allekirjoittajia kehä kolmosen ulkopuolelta, meinasi jo mennä sisu kaulaan. Mutta sitten päätin puolustaa kantaani sisukkaasti ja käytin asiasta puheenvuoron sekä Sollamon että vastakkaista kantaa edustavan Lasse Marjokorven aloitteen käsittelyn yhteydessä. Tämän seurauksena edustaja Hannu Kippo kävi puhumassa että edustaja Perälä täytyisi voida erottaa kirkkohallituksen täysistunnon jäsenyydestä, koska hän ei ansaitse oman hiippakuntansa luottamusta (Kippo edusti kyllä toista hiippakuntaa). Minua itketti tällainen henkilöön käyvä puhe, koska minä yhtä lailla olin koettanut miettiä kantaani kipuillen Jumalan kasvojen edessä. Sain myös puolustajia. Edustaja Heikki Kotila kävi puhujapöntössä puolustamassa minua viitaten Augsburgin tunnustuksen lauselmaan. 

Istunnon tauolla eräs vanhoillislestadiolaista liikettä edustanut kanttori tuli puhuttelemaan minua henkilökohtaisesti, mutta hän oli sovinnollinen ja ajattelin, että tällainen puhe on reilua ja rakkaudellista. Illalla arkkipiispantalossa pidetyn iltakahvitilaisuuden jälkeen sen sijaan edustaja ja tuore teologian tohtori Erkki Ranta tuli moittimaan minua. Silloin Eero Junkkaala, joka kuului Erkin kanssa samaan rintamaan, kysyi mitä sinä puhut, ja vei hänet käsikynkästä linja-autoon. Huomasin, että Eero ei suvainnut sitä, että vastapuolta kohdeltiin ikävästi. Sitä paitsi he edustivat silloin kirkolliskokouksen suurta enemmistöä. Vajaassa viidessätoista vuodessa on tapahtunut merkittävä muutos asenteessa homoseksuaalisuuteen. Eikä siinä muutoksessa kaikki ole minulle edes mieleen, sillä lähestyn asioita myös biologiselta kannalta. Mutta se on toinen tarina.

Kirjoittamastani löytyy syitä siihen, että olen kutsunut Eero Junkkaalan pitämään Vaasaan raamattuviikonloppua. Sitä paitsi Eero on sytyttävä raamattuopettaja ja puhuu asiaa, johon itse uskoo. Ja ettei syntyisi väärää käsitystä, olemme olleet useista asioista samaa mieltä. Ensi lauantaina 24.9. on raamattuluentoja ja keskustelua Vaasan kirkon kryptassa klo 13-18. Aiheina ovat mielenkiintoiset kysymykset Ovatko tiede ja usko ristiriidassa? Voiko Jumala olla kaikkivaltias ja hyvä? Kristittynä arjessa. Enemmän uskoa, enemmän ihmeitä? Aluksi juodaan kahvit ja välillä syödään soppaa. 

Sunnuntaina 25.9. Eero saarnaa Vaasan kirkon kello kymmenen messussa Rakkauden kaksoiskäskyyn liittyen ja kirkkokahvien jälkeen on kryptassa herätysliikkeiden paneeli aiheesta Mikä minua innostaa ja mikä meitä yhdistää? On todella paljon asioita, jotka yhdistävät kristittyjä, ja suurin niistä on rakkaus. Tervetuloa viidesläinen ystäväni Eero!