Roskaajia

Toivoisin että roskaajat löydettäisiin ja pantaisiin edesvastuuseen teoistaan. Tämän päivän roskaläjästä tunnistaa ainakin, että taloudessa on koira, kun osa jätteestä on tungettu koiranruokapussiin. Ehkäpä läjää tutkimalla löytyisi myös joku muu vihje tästä ympäristörikoksen tekijästä. Jossain arabimaassa ei tarvitse mennä kauas turistialueelta, kun löytyy siivottomuutta. Myös monissa Etelä-Euroopan maissa yksityisiä kaatopaikkoja löytyy kaikkialta teiden varsilta. Toivoisin, että me suomalaiset osaisimme pitää parempaa huolta ympäristöstä, mutta tätätäkään harmituksen aiheuttajaa ei varmaan tarvitse kaukaa etsiä, ja ihan on kantasuomalainen. 

Metsätiet, metsä ja levähdysalueet ovat muodostumassa ilmaiseksi kaatopaikaksi roskille ja rakennusjätteelle. Oluenjuojat taas eivät useinkaan kärsi pikkurahantarpeesta, sillä saatuaan tölkin tyhjäksi he avaavat autonikkunan ja viskaavat rahaa luontoon. Yhtään sen hyväksyttävämpää ei kyllä ole heittää ojaan sitä pantitontakaan tölkkiä. Valtiovalta ei ole vielä herännyt palkitsemaan tölkinkerääjiä, vaan onpa jopa ilmoittanut, että keräystulot olisivat veronalaisia. Tässä asiassa voittakoon maalaisjärki. Toivon ettei kukaan joka on kerännyt tölkkejä maisemaa pilaamasta erehtyisi ilmoittamaan näitä tulojaan verotuksessa, vaikka muutoin pidänkin verovilppiä syntinä.

Ensimmäinen askel ympäristönsuojelussa on, että ei jätä roskia luontoon. Toinen askel on se, että kerää pois toisten heittämiä roskia, pieniä ja isoja. Meidänkin isäntä on tehnyt sellaisen ympäristöteon, että on kaivanut kotimetsästä romunkeräykseen edellisen sukupolven sinne hinaaman kuorma-autonromun. Kolmas askel ympäristönsuojelussa on se, että pyrkii tietoisesti vähentämään luonnon kuormittamista eli ravinne- ja hiilidioksidipäästöjä. Ei tässä puheet auta, vaan on ryhdyttävä tekoihin ja tarvittaessa ilmiannettava ympäristörikollisia. Turhemmastakin tässä maassa sakotetaan. 

Kyllä tuo roskaläjä minua puhuttelikin. Siitä tuli mieleen Raamatun kohta, missä apostoli Paavali sanoo, että olen heittänyt kaiken roskana pois, että voittaisin omakseni Kristuksen. Roskaläjä kuvastaa sitä mikä elämässäni on turhaa. Paavali koki, että kaikki se mitä hän oli elämässään pitänyt arvokkaana, muuttui tappioksi sen jälkeen, kun hän kohtasi Kristuksen. Kristuksen tuntemisesta tuli kaikkein tärkein asia. Hän toivoi, että kaikesta kävisi ilmi että hän kuuluu Kristukselle. (Fil. 3:7-8.) Toivoisin, että omassa ja kirkon elämässä näkyisi tämä tärkein asia.