Vuoden parhaat herkut

Kävimme Syötteen mökillä ohran- ja vehnänpuinnin välissä. Oli ihanaa saunoa vielä telttasaunassa ja uida 12-asteisessa järvessä. Löysin mökin ympäristöstä jonkin verran voi- ja herkkutatteja. Kangastuksiin ei tarvinnut tyytyä, vaan karulla kankaalla kasvoi tattipaistoksen täydennykseksi myös kangastatteja. Ja yllätyksekseni löysin erään vaaran rinteeltä eilen ennätysmäärän kanttarelleja: peräti 8 litraa. Osan niistä kutistin pannulla ja pakastin poronkäristystä varten, osan toin kotiin. 

"Kotiporo" vahvistaa itseään talven varalle

Tiesin, että kotona odottaa kaksi miestä kieli pitkällään kanttarellipaistosta: isäni ja poikani, joka kantaa lempinimeä Pom. Pom ja hänen pikkuveljensä Vansta (nimi asianomaisen omakeksimä) odottivat pikkupoikina minua lähimetsästä kotiin ja kysyivät kaihoisin äänin: Tuliko pannulle pantavia? No nyt tuli! Niinpä kotiin tultua laitoimme isännän kanssa herkkuaterian: Pippuroituja lehtipihvejä valkosipulivoilla ja perunoita kanttarellikastikkeella. Kun sain sienisoosin valmiiksi, vein lautasellisen isälle. Sillä aikaa kotikeittiön chef paistoi varmoin ottein pihvit. Jääkaapista löytyi ateriakokonaisuuteen sopiva ranskalainen valkoviini. Oi, en ole pitkään aikaan saanut mitään niin hyvää! 

Kotijoutsenkin etsii ruokaa kankaalta
Kuva: Joukahainen

Nyt jaksaa taas paahtaa muutakin kuin sipulia! Meillä on puhdas luonto, joka tuottaa herkullista ruokaa. Monet ihanat kausiherkut tuovat vaihtelua elämään. Jos olen ahkera ja nopea, ehdin huomenna töistä ajoissa kotiin ja saatan tehdä rakkailleni kaalilaatikkoa. Tai omppusomppua, jota jotkut kutsuvat myös hyveeksi. Se on kuitenkin ihana pahe, ainakin kerman kanssa syötynä. Huomasimme, että Vöyrin marketissa 200 gramman paketti kuivahtaneita kanttarelleja maksoi yli 6 euroa, joten poimimieni sienten arvolla katettiin hyvinkin yli 900 kilometrin autokulut. Silti mietin, miten voisin pienentää hiilijalanjälkeäni, että luonto vastedeskin ruokkisi meidät.