Uusi uskonto?

Ravitsemus on aikamme uskonto. Olin tänään parilla luennolla, joilla kerrottiin terveellisestä ravitsemuksesta, ja huomasin, että mielipiteet eri asioista lähentelevät uskomuksia ja uskoa - myös omani. Ruoka on elämää ylläpitävä asia ja samalla monen mielihyvän lähde. Eri ruoka-aineiden terveellisyydestä on perusteltuja poikkeavia käsityksiä, ja siksi huomaan ärsyyntyväni, jos esitetyt ruoka-aineluettelot alkavat vaikuttaa pikkutarkalta dogmalta. Harmittaa myös, jos suomalaiset eivät osaa kyllin arvostaa maamme korkeatasoista elintarviketuotantoa, vaan ulkomailta tuotua pidetään perusteettomasti fiinimpänä. Ravitsemusasioissa vaihtelevat paitsi uskomukset, myös muotivirtaukset. Ihmisten tarpeet ovat myös olennaisesti erilaisia, ja suositukset eivät ota sitä kyllin hyvin huomioon.  

Tänään mulle magnesiumia ja vatsavaivoja

Pari vuotta sitten leipomoilla oli ahdinko, kun monet siirtyivät hiilarittomaan ruokavalioon. Sitten tuli ongelmaksi, että tarjoilupöydistä loppuivat gluteenittomat vaihtoehdot, kun myös moni sellainen, jolla ei ollut todettu keliakiaa, alkoi suosia gluteenitonta ruokaa. Tänä vuonna on ollut trendikästä pistellä poskeen proteiinia niin että jotkut ovat joutuneet sairaalaan, kun munuaiset ovat pettäneet. Aina menee överiksi. Kaikkina näinä vuosina on painotettu vähäsuolaista ruokaa myös meille, joiden verenpaine on niin matala, että veri hätinä kiertää. Olen kuullut useammankin vedenjuontiin uskovan joutuneen sairaalatutkimuksiin, kun he ovat menneet huonoon kuntoon veren natriumarvojen laskiessa liian alas.

Olen itse tullut siihen tulokseen, että ravinnon monipuolisuus ja kohtuullisuus riittää. On myös tärkeää opetella kuuntelemaan omia tarpeitaan ja noudattamaan niitä silloin kun ne vaikuttavat kohtuullisilta. Ravitsemussuositusten muuttuminen on yhtä varmaa kuin kuolema. Äiti kertoi että hänen jokaisen raskautensa välissä suositukset muuttuivat eikä niitä kannata orjallisesti noudattaa. Saman olen minä saanut huomata niin että se mitä minulle raskausaikana neuvottiin on nyt muuttunut täysin päälaelleen. Silloin nimittäin kehotettiin välttämään kaikkea mikä voisi allergisoida vauvaa, kuten sitrushedelmiä. Nyt siedätetään.

Hiljakkoin huomasin kliinisen ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwabin sanoneen jo vuosia sitten jotain hyvin järkeenkäypää: Veden riittävälle saannille on olemassa hyvin käyttökelpoinen mittari ja se on janon tunne. Juomme sen mitä tarvitsemme, siitä kehomme viestit pitävät kyllä huolta. Niinpä nykyinen juomapullotrendi on vähän hupsu. (http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/ala_tankkaa_vetta_koko_ajan)

Joskus juon liian vähän nesteitä, eikä aina tule janokaan, mutta jostain sen huomaa. Tänäänkin tuli vähän pää kipeäksi ja siitä muistin, että päiväjuoma on jäänyt väliin. Asia korjaantui tarttumalla vesilasiin. On surullista, jos ihmiset menettävät terveen kosketuksen itseensä, ja sen sijaan luottavat enemmän ns. asiantuntijoihin ja ovat jokaisen muoti-ilmiön vietävissä.

Syömisestä puhutaan niin paljon, että se on yksi aikamme uskonnoista. Ehkä se ei kuitenkaan ole aivan uusi, sillä jo apostoli Paavali kirjoitti eräistä Kristuksen ristin vihollisista, että vatsa on heidän jumalansa ja he ajattelevat vain maallisia asioita (Fil. 3:18-19).

Kiitän siitä, että minulla on mahdollisuus syödä monipuolisesti ja seurustella samalla mukavien ihmisten kanssa. Olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että saan ravintoa riittävästi. "Saarnaajan" kanssa olen havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa (Saarn. 5:18).