Ihana ilmapiiri

Sain olla viikonlopun Valtakunnallisilla Katulähetyspäivillä, jotka vietettiin tänä vuonna Vaasassa. Perjantaina ja lauantaina olimme Lepikon leirikeskuksessa, eilen Vaasan kirkossa ja seurakuntasalissa. Säät eivät meitä suosineet, ja perjantain jälkeen jouduimme luopumaan telttakokoontumisista. Ukonilmakin meitä säikytteli ja jouduimme poistumaan päärakennuksesta hälytyksen takia.

Mutta viihdyin todella hyvin. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin porukka oli rentoa, huumorintajuista ja iloista. Kukaan ei pönöttänyt. Toiseksi päivillä laulettiin 70-luvulta tuttuja Jeesus-lauluja. Se oli niin sykähdyttävää, että päätin ehdottaa kirkkoherralle, että seurakuntamme ei hankkisikaan tässä vaiheessa Virsikirjan lisävihkoja, vaan ostaisi sen sijaan näitä monistevihkosia. 

Vaasan katulähetyksen 70-juhlan tunnelmaa

Mietin mistä tuo kokemani yhteys syntyi? Kokoontunut porukka oli varmasti kipeidenkin elämänkokemusten kautta oppinut arvostamaan ja kuuntelemaan toisia. Vapaa ilmapiiri antoi tilaa hyvälle huumorille. Yhteislaulut loivat voimakenttää. Pyhä Henki oli läsnä ja rakensi keskinäistä rakkautta. 

Toivoisin, että voisin ja voisimme kirkossa löytää innostusta ja uusia tapoja kohdata ihmisiä, puhua raikkaasti ja rohkeasti Jeesuksesta ja siitä tärkeästä ilon ja armon sanomasta, minkä olemme saaneet. Jumalan virta on yhtä täynnä vettä kuin Laihianjoki tänään. Hyvä jos armo tulvisi koteihin ja antaisi uusia alkuja.

Laihianjoki tulvii tänään puutarhaamme, mutta
1884 rakennettu talo ei ole moksiskaan. 

Iltasella katsoin huomista vapaapäivän sääennustusta. Luvattiin niin kovaa tuulta, että kysyin lähtisikö Sampsan tyttöystävä Cerise minulle sienikoiraksi jo tänä iltana. Hän osoittautuikin aivan erinomaiseksi ja vaikka joku human being oli ehtinyt ensimmäiseen kanttarellipaikkaan ennen meitä, toinen paikka yllätti positiivisesti. Vähän vaikea oli kulkea märkyyden takia, mutta onneksi paikat olivat lähellä tietä. We were so happy! Elämä on täynnä toivoa ja mahdollisuuksia.