Syksy

Seuroissa Seinäjoen kirkkoherra Jukka Salo muisteli merkkipäivänä saamiaan sykähdyttäviä tervehdyksiä. Yhdessä oli lehtileike, missä kerrottiin miten 60-vuotias vanhus joutui liikenneonnettomuuteen. Toisessa luki Mitä minä sanoin - mutta huutomerkki oli vaihtunut kysymysmerkiksi. Tämä jäi mieleen, vaikka kyllä siellä enimmäkseen puhuttiin Jeesuksesta ja lähimmäisestä. Kaipailtiin sitä, että Jumalan valtava hyvyys synnyttäisi meissä rakkauden hedelmää lähimmäiselle. Huolten keskeltä nousi rukous: Uskossa heikkoja Hengellä täytä, taivuta toivoon ja rakkauteen (Siionin virsi 258). Hallelujaakin veisattiin iloisin äänin.

Kuva: Jouko Perälä

Ei sitä aina muista mitä on sanonut. Sellaista se on kun syksyttää. Ei puheistakaan aina jää niin paljon mieleen, mutta hyvä on olla koolla Jumalan kasvojen edessä.

Sadepäivänä maltoimme hyvin lähteä herättäjäseuroihin Isonkyrön vanhaan kirkkoon. Siellä on oma tunnelmansa. Toki menimme siksikin, että olin luvannut puhua. Väkeä oli mukavasti. Lapuan opiston kuoro lauloi Siionin virsiä sykähdyttävästi, ja kirkon akustiikka oli kannustava myös veisaavalle väelle. Tuli taivaallinen olo, kun sai veisata tuossa joukossa Herraa hyvää kiittäkää. 

Ilon ja surun vaaka kallistui ilon puolelle. Isäntä on saanut puinnitkin alkuun. Jumalan siunauksen varassa maa tuottaa satonsa (Sak. 8:12). Niin myös ihmiselämä.