Pian töihin lepäämään

Päivätyöni on fyysisesti kevyttä, joten kesäloman aikainen päivittäinen liikunta alkaa jo suorastaan rasittaa. Pian pääsen onneksi palaamaan töihin. En nimittäin ole osannut välillä levähtää ja pitää marjattomia ja sienettömiä päiviä. Luonto on tänä vuonna niin antelias ja minulla on keruugeenit. En ole kylläkään yhtä hyvä löytämään kaikkia marjoja. Esimerkiksi mansikoita en tänä vuonna löytänyt torilta enää siinä vaiheessa, kun olisin ehtinyt niitä pakastaa. Yleensä olen myös vuosittain löytänyt vain sellaisia vattupaikkoja, joista olen ajatellut: Tähän voi tulla ensi vuonna hyvin. Tällä kertaa viime vuoden ajatukseni on toteutunut ja olen saanut jo monta sangollista ihania puhtaita vadelmia korvaamaan mansikkapulaa. Nyt alkavat pakasterasiat loppua, vaikka niitä on ostettu taas lisääkin useampi pakkaus. 

Kukin tietää itse parhaiten millaista lomaa kaipaa. Joku toinen tarvitsee raskaan työn vastapainoksi löhölomaa rannalla tai jotain mieltä virkistävää uutta katseltavaa. Itse taas olen usein ajatellut metsäretkilläni, että ihminen on todellakin luotu liikkumaan. Mieheni taitaa olla samaa mieltä, sillä viikonlopun mökkireissullamme hän heittäytyi metsuriseksuaaliksi, kaatoi puita ja teki niistä innoissaan klapeja. Minä pidän siis meidät marjoissa ja hän liekeissä. Iltaisin maataan reporankana soffalla, syödään vadelmakiisseliä ja lämmitetään saunaa.

Pappilaamme maalataan juuri. Serkkuni ja hänen maalarimestarinsa ahkeroivat kaunista ulkopintaa. Siitä huomaan, että emännällä olisi paljon myös sisäliikuntamahdollisuuksia: siivousta ja lattianlakkausta. Kesäloma on sittenkin lyhyt eikä kaikkea millään tahdo ehtiä ja jaksaa. 

Elämä on lyhyt. Siksi kannattaa pysähtyä aika ajoin miettimään, mihin jäljellä olevan aikansa haluaisi käyttää.