En ole peruslammas

Olen ollut bibliodraamakerronnan kurssilla pari päivää. Tällainen kertominen mahdollistaa, että kuulija eläytyy Raamatun kertomukseen ottamalla mielessään jonkun raamatunkertomuksessa esiintyvän henkilön tai jopa eläimen osan ja kertomalla roolista käsin tunteistaan ja ajatuksistaan. Menetelmä ei ole vielä täysin hallussa, mutta ajattelen että se voi antaa uusia mahdollisuuksia syventää Raamatun sanomaa. Jos minua pyydetttäisiin olemaan lammas, se voisi kuitenkin kuulostaa hölmöltä.

Jeesus vertasi oppilaitaan lampaisiin ja sanoi olevansa paimenemme. Mutta en kovin mielelläni ole yksi lauman lampaista, vaan taidan kuulua niihin ihmisiin joista sanotaan arkun äärellä, että hän oli oman tiensä kulkija. Mustan lampaan osakin on mielenkiintoisempi kuin olla yksi kuorossa määkivistä peruslampaista. Siksi olen usein päätynyt vähemmistön joukkoon. Mitä vaikeampaa on ollut tuoda esiin muista poikkeavia ajatuksia, sitä enemmän minusta on löytynyt rohkeutta.

Musta lammas on pyrkimässä kuvaan

Olen huomannut myös bibliodraaman harjoituksissa, että tekee mieli antaa ääni sellaiselle ihmiselle, jota ei ole vielä kuultu, tuoda ilmi joku ajatus jota ei ole sanottu. Luulen että monissa ihmisissä on jotain tällaista joka etsii uutta, ja siinä on ollut ihmissuvun voima tässä maailmassa. On etsitty uusia ääniä, uusia tapoja, uusia vaihtoehtoja. Vanhassa on paljon hyvää, mutta elämä on mennyt eteenpäin etsimällä avoimesti uusia menetelmiä. 

Tarkemmin ajateltuna lampaissakin on kuitenkin jotain samaa. Meillä oli kymmenkunta lammasta kun olin pieni. Ne krapasivat usein omille teilleen, eli joku lampaista sai rikottua aidan ja sitten mentiin kohti vehreämpää ruohoa. Ne myös määkivät äidilleni ja isälleni kovalla äänellä Bääääää, Bäääää. Se oli lampaiden henkilökohtaista rukousta hoitajan puoleen. 

Kirkon voima taitaa olla enemmän tässä määkimisessä kuin karkaamisessa ja enemmän löydetyksi tulemisessa kuin löytämisessä.

Hän johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,
paimenen lailla hän kaitsee sitä,
omin käsin hän kokoaa sen yhteen.
Karitsoita hän kantaa sylissään,
emolampaita hän ohjailee eteenpäin. (Jes. 40:10-11.)

Näin sanoo Herra Jumala:
Niin kuin paimen pitää huolta omista lampaistaan,
kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään,
niin minä huolehdin lampaistani
ja haen ne turvaan kaikkialta,
minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.
(Hes. 34:11-12.)