Arvokas klupu

Olen saanut periä Rinnan Fanni-momman vanhan puolukkakluvun. Pidän sitä suuressa arvossa ja ihailen sen patinoitunutta pintaa. Momma survoi sillä puolukoita kahdeksanhenkiselle perheelle: Eemelille, itselleen, Helville, Ainolle, Martille, Inkerille, Juhanille ja Marketalle. Äitini Eevakin ehti vähän käyttää momman klupua, vaikka hänellä oli kyllä toinenkin hyvä puolukkaklupu. Äiti survoi puolukoita 7-henkiselle perheelleen: itselleen, Juhanille, Paavolle, Pertulle, Maarialle, Suvi-Päivikille ja Saaralle. Minä olen sitten saanut survoa tuolla mainiolla kauniilla työkalulla puolukoita kuusihenkiselle perheelle: itselleni, Joukolle, Annalle, Martalle, Pertulle ja Sampsalle. (Perheiden nimiluettelot ovat ikäjärjestyksessä.) Ja puolukat ovat totisesti maistuneet kaikille. Kluvulla on säilötty tuhansia litroja puolukoita. Ei ole tarvinnut talvella ostaa ulkomaisia vihanneksia, kun puolukkasurvos on antanut ateriaan vitamiineja ja kuitua. Mainituista 19 henkilöstä 10 on muuten vielä elossa.

Survoin tänään yhden sangollisen puolukoita talveksi ja hain metsästä kaksi lisää. Puolukkaa näyttää nyt olevan tosi hyvin. Sitten muistin miten söin eilen puolikkaan vaaleasta herkullisesta limpusta, jonka ostimme Tammipihan bakery & cafesta. Päätin käydä kuluttamassa ylimääräisiä hiilihydraatteja kovatehoisella pyörälenkillä. Oli leppeä ilma eikä pimeys ehtinyt laskeutua ennen kotiin pääsyä. 

Oli muutenkin hieno päivä, kohtasin töissä noin 140 ihmistä kahdessa eri tilaisuudessa: Suvilahden kouluun lähtevien siunaaminen ja eräs ikäihmisten piiri. Lisäksi ehdin kohdata yksittäisiä ihmisiä kasvokkain ja puhelimessa. Kaikki ei mennyt ihan suunnittelemallani tavalla, mutta sain hyvää palautetta. Kohtaamieni ihmisten ikähaarukka oli noin 4-86 vuotta. Luulen kyllä että heistä kaikki eivät ole puolukkasukua.