Ilo pinnassa

Ilo kuplii jo ennen teatteri-iltaa. Sain liput John Wikströmin elämään Vaasan kaupunginteatteriin. Tämä lähtöhetken ilo tulee siitä, että sain tänään pääsylippuja myös muihin elämäntarinoihin. Siinä on seurakuntatyön viehätys. Toisten elämästä tai elämänasenteesta voi oppia. Merkittävää on myös se, että mukana kohtaamisissa on rukous ja toinen todellisuus, joskus käsin kosketeltava. Pyhä arjen keskellä.

Nuotti www.kirjastovirma.fi/kotiseutulaulut/nivala
sovitus Kustaa Penttilä

Seurakunnassa kaikki kynnelle kykenevät olivat ahkerassa työssä. Meillä onkin moni asia hyvin, esimerkiksi työterveyshuolto. Sain tänään käydä 56-tarkastuksessa. Tilasin sen vähän ennakkoon, kun olen niin usein löytänyt itseni kysymästä, miksi TV on auki vaikka mitään ei kuulu. Juolahti mieleen, että vika voikin olla korvissa eikä telkassa. No, niinhän se sitten oli, että kuulo-asiaa joudutaan selvittelemään jatkossakin, sillä papin korvia sanotaan paljon tärkeämmiksi työvälineiksi kuin suuta. Joskus tosin pitää suukin saada auki oikealla hetkellä. 

Myös polvien kulumia seurataan, että pääsee tarvittaessa polvilleen. Painoa yritän pudottaa entiseen tapaan eli aivan jatkuvalla syötöllä. Erityisen iloinen olin siitä että sain kehuja kun syön voita. Se on kuulemma terveellistä ja rypsiöljyn käyttö ruuanvalmistuksessa niin ikään. Saan siis edelleen ostaa hyviä kotimaisia herkkuja eikä pidä käyttää margariinia, jolle en koskaan olekaan keksinyt mitään virkaa.

Elämässä ei aina voi valita varjoa ja valoa. Tulee aikoja, jolloin joutuu kamppailemaan väsymyksen, omien tai toisten ihmisten pimeiden puolien kanssa. Silloin on hyvä muistaa, että pimeät laaksot, kuoleman surut ja monet huolet kuuluvat elämään ja niissäkin Herra on luvannut olla kanssamme.  Mutta ilon päivinä kohoaa kiitosvirsi Jumalalle, jolta kaikki hyvä tulee ilman omaa ansiotani.