Turvapaikka

Tähän syksyyn sisältyy paljon huolta maailmanlaajuisesti, kun kansakunnat liikehtivät. Lisäksi monia suomalaisia painaa työttömyys tai irtisanomisen uhka, sillä talous on ollut pitkään lamassa. On uutisoitu myös luonnonvarojen liikakäytöstä, jonka takia maapallon luonnonvarat ehtyvät ja ympäristön kestokyky on ylittynyt. Ei ole ihme, että kaikki tällainen epävarmuus synnyttää pelkoa.

Jotkut suojautuvat koettamalla ajatella muita asioita. Jotkut suojautuvat käyttämällä vihaisia sanoja ja nousemalla barrikadeille vastustamaan kuka mitäkin. Jotkut taas koettavat kääntää huolensa aktiivisuudeksi tekemällä pieniä hyviä tekoja. 

Olen pitänyt tällä viikolla kouluilla päivänavauksia joissa olen kysynyt, mitä auttaa jos tekee jotain pientä - vaikka pyöräilee töihin tai koettaa elää niin ettei ruokaa mene haaskaan tai auttaa joskus yhtä ihmistä? Kyllä se auttaa sillä ovathan ongelmatkin syntyneet pienistä teoista, joita monet tekevät. Riidat syntyvät usein pienistä sanoista ja rauha syntyy rauhan eleistä. Kannattaa kuunnella sydäntään, toista ihmistä ja Jumalaa. Kaikilla on jotain annettavaa, yhdessä voimme paljon.

Jumala on itse sanonut: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. (Hepr. 13: 5-6.) Meillä on siis hyvä turvapaikka! Samassa heprealaiskirjeen kohdassa kehotetaan sekä veljesrakkauteen että vieraanvaraisuuteen.

Jumala voi antaa sydämeen rohkeuden ja ilon kaikissa maailman mullistuksissa. Häneltä saamme pyytää myös viisautta tehdä oikeita ratkaisuja ja oikeita hyviä tekoja. Muutosten myllerrys voi olla minulle ja sinulle mahdollisuus. Voin oppia ymmärtämään mikä on olennaista ja missä on kestävä turva.