Kateus ja epäoikeudenmukaisuus

Kevätkesällä Lähetysjuhlien jälkeen kirjoitin blogiin tasauksesta, että mulla on varaa tasata. Viime päivinä olen saanut kirjaimellisesti nauttia tasauksesta, kun olen noukkinut marjoja tasauskeräykseen vammaisten lasten koulunkäynnin hyväksi. Olen nauttinut metsäretkistä myös silloin kun puolukkasangollisen noukkiminen on vaatinut aiottua enemmän liikuntaa. Ja onhan marjoista saanut nauttia myös vierailulla oleva rakas lapsenlapsi, joka jo pistelee asiantuntevasti suuhunsa kaikenlaista metsästä löytyvää. 

Joskus erehtyy luulemaan, että jää jossain asiassa vähemmälle. Kateus häivähtää sydämessä aivan suotta. Mutta joskus saa oikeasti vähemmän tai joutuu maksamaan enemmän. Kyllä se kirpaisee ja kyllä epäoikeudenmukaisuus on sellainen asia joka tahtoo jäädä mieleen. 

Pidän esimerkiksi VR:n lipunmyyntihintojen hajontaa epäoikeudenmukasena eikä omalle kohdalle ole vielä sattunut edullista tarjousjunalippua. Jopa nörtti kuopukseni sanoi, että Veturin mahdollisuuksiin ja hinnoitteluun on todella vaikea päästä sisälle ja harvoin sattuu olemaan tarjousta silloin kun matkustaa. Siitä tulee sellainen olo että kun ei kerran halvalla saa niin menenpä sitten jollain muulla. Ehkä onneton ja sekava hinnoittelu on suorastaan yksi syy siihen että VR ei kannata niin hyvin. Ja sitten ajetaan alas meidän lähiliikenne.

Löytyyhän niitä muitakin pahanmielisyyden aiheita jos niitä alkaa muistella ja etsiä. Mutta näkökulmaa on helppo laajentaa sen verran että säästyy kateudentunteelta. Tarkemmin ajateltuna kuulun riistäjiin, vaikka vähän yritänkin tasata. Maailmassa on joka tapauksessa miljardeja ihmisiä joiden asiat ovat aineellisesti paljon huonommin kuin minulla. Ja niistä miljardeista taitaa löytyä myös maailman onnellisimmat ihmiset, jotka osaavat iloita pienistä asioista. Tänä iltana myös minä tunnen olevani hyvin onnellinen, vaikka en olekaan yhtä köyhä. Illan rusko ennustaa, että myös aamu on kaunis.