Outoja ja epätavallisia asioita

On tavallista, että vihkiparit ovat mukavia, mutta mikään vihkipari ei ole tavallinen. Jokainen on persoonallinen. Niin myös tänä päivänä kohtaamani fiksut, nuoret, mutta jo monenlaista elämänkokemusta omaavat avioliittoon aikovat. Jokainen kristillinen toimitus ansaitseekin oman puheensa, valmiiseen puheeseen ei voi turvautua. 

Jokainen päiväkin on erilainen. Tämä ei todellakaan ollut mikään normipäivä, vaan ensimmäinen työpäivä pitkän loman jälkeen. Ihan mukavalta tuntui lähteä työhön, josta pitää. Puhelimen ja sykemittarin akku olivat täynnä, mutta tunsin myös itseni latautuneeksi. Yritin pienentää karmean isoa hiilijalanjälkeäni. Ajelin polkupyörällä Variskan koululle, työpaikalle, Mustasaaren kirkkoon ja takaisin kotiin. Oikeiden töiden lomaan mahtui siis paljon myös liikuntaa.

Taideteos Mustasaaren kirkkopihassa

Meillä on ollut varmaan pian parikymmentä vuotta Helkaman hella. Edellinen hella oli Strömbergin. Strömbergin hellassa oli lähes aina oikea levy päällä. Helkaman hellassa on lähes aina väärä levy päällä. Isäntä räjäytti viime viikolla yhden lautasen ja minä käryytin eilen paistinpannua. Luulen että olisi viisainta hankkiutua tuosta hellasta eroon ennen kuin poltamme talon.

Ymmärtääkseni esimerkiksi lentokoneiden valmistajat ovat tutkineet tarkoin, miten normaali ihminen käyttäytyy ja valmistaneet ohjaussysteemit siten, että pilotti ei luonnostaan tekisi juuri päinvastaisia liikkeitä kuin on tarkoitus. Minä olen Strömbergin normi-ihminen, en Helkaman. Levyjen katkaisijoiden sijoittelu nimittäin näillä valmistajilla on eri. Ja valitettavasti Strömberg on lopettanut hellojen valmistuksen jo joitakin vuosikymmeniä sitten ja muutenkin vaihtanut omistajaa ja brändiä. Täytynee tutustua eri valmistajien hellaratkaisuihin. On se kova hinta namiskojen sijoittelusta, jos vanha kaunis talo palaa.

Söin pähkinöitä ja rusinoita Mustasaaren kirkkopihassa. Se ei ole mikään normikirkko, vaan niitä harvoja rakennuksia jotka säästyivät Vaasan palosta 1852. Rakennus oli silloin itse asiassa Hovioikeus, joka muutettiin kirkoksi 1863. 

Myös kirkkopihassa oleva taideteos on epätavallinen. Siihen liittyy teksti vuodelta 1348. En sitä täysin ymmärrä. Skytte Ulvilasta antaa kuningas Maunu Eerikinpojan nimissä pohjalaisille luvan käydä kauppaa ruokatavaroilla: Pohjalaiset, jotka asuvat Närpiön, Mustasaaren ja Pietarsaaren pitäjissä saakoot kenenkään vastustamatta ja estämättä myydä ja ostaa keskenään kaikkia syömätavaroita kuten rukiita voita ja senkaltaista mitä ravinnoksensa tarvitsevat. - On se maailma mennyt eteenpäin kun ruokaakin saa nykyään ostaa. Kun en vain ostaisi yli tarpeen kaappiin vanhenemaan nyt kun viimeinenkin lapsista lähti koulupaikkakunnalleen. Oli pysäyttävää lukea muutama päivä sitten, että kaatopaikoille ja biojätelaitoksiin päätyvillä ruuilla ruokkisi kaikki maailman nälkäiset.

En ole varma, onko maailmassa mitään tavallista ja helposti ymmärrettävää asiaa. Mutta elän päivä kerrallaan ja rukoilen, että osaisin tehdä oikeita ratkaisuja ja valintoja ja muuttaa myös omia paikoitellen outoja elämäntapojani parempaan suuntaan. 

Soitin Variskan päivänavauksessa tämän Jaakko Löytyn ajankohtaisen laulun:

Minä kuulen, minä kuulen, äänet takaa hautakumpujen.
Toivon, että sinäkin, oi Mestari, nyt kuulet sen.
Minä kuulen, minä kuulen, pauhut pasuunan ja rumpujen
lepään palmumatolla, ja kaiken yötä rukoilen

---
---

Minä väsyn, minä väsyn, ajatusten vyyhtiin seoten.
Toivon, että valvoisit, oi Mestari, kun vaikenen.
Minä väsyn, minä väsyn, valtaa suru koko sydämen,
lepään palmumatolla, ja kaiken yötä rukoilen.
(Jakko Löytty)