Mahtava voitto, nyt on varaa!

Olen kotoillut, vaikka se on kuulemma jo menneen ajan trendejä. Kuopus sai ammattitutkintotodistuksen ja päätimme pitää pienet juhlat perhepiirissä. Innostuin paitsi leipomaan myös tekemään kevätsiivoja, jotka ovat parina keväänä jääneet tekemättä. Sain muutaman päivän urakoinnilla paljon aikaan, vaikka vastapäinen ikkuna jäikin pesemättä ulkopuolelta. Harppasin ohi, koska sinä kuumana päivänä asusteeni eivät sallineet puskaan syöksymistä. 

Rehkin itseni monena päivänä väsyksiin, mutta en pyrkinyt täydellisyyteen. S-miehen kunniaksi tehtyjen kaakkujen alla oleva liinakin jäi ryttyiseksi, koska palohälytin alkoi huutaa, kun yritin kostuttaa liinaa suihkimalla tomerasti kostutuspullolla. Tarjoilut olivat myös emännän perinteiset: lohisoppaa ja kahvipöytä. Oli kuitenkin innostavaa saada 12-henkinen suurperhe saman pöydän ääreen. Ja kun lapset olivat kotona vähän pidempäänkin tuli mieleen miten paljon tehokkuutta vaatii että todellisten suurperheiden vanhemmat saavat pesueensa ruokittua. Kävi niin onnellisesti, että sateet keskeyttivät myös isännän puinnit, ja hän ehti mukaan kotoiluun.

Loma on kallistumassa loppuun. On ollut aivan ihanaa! Olen saanut paljon liikuntaa metsissä. Jonkin verran olen ehtinyt myös pyöräillä. Eräänä iltana hämmästelin taas Kyrönjoen kauneutta. Taukoilin Tuuralan kesäkahvilassa. Jatkoin Ylistaron puolelle asti ja ihailin maisemaa Heikkolan sillalta. Kohtasin matkalla myös lampaita, jotka olivat niin eksoottisen näköisiä, että kuvittelin hetken olevani ulkomailla, vaikkapa pyöräilypyhiinvaelluksella Espanjassa.

Joskus  sitä oikein havahtuu huomaamaan mitä kaunista ja viehättävää on ihan lähellä, omalla synnyinseudulla ja omassa kodissa. Laihian puskaradiossa jotkut paikalliset skinit, joista joku kuuluu myös vaasalaiseen uusnatsien kerhoon, keskustelivat maahanmuutosta. Joku kirjoitti, että muunmaalaisten pitäisi muistaa että ovat toisen kotona. Jäin miettimään, että ei ole kyllä millään tavalla omaa ansiotani, että olen saanut syntyä tähän maahan, tähän kylään ja tähän kotiin. Olen saanut paljon hyvää ilman omaa ansiotani. Siksi pitäisi olla sopivasti nöyrällä mielellä minunkin. 

Tänään sain tekstarin, että olen voittanut Tour de Laihian arvonnassa kymmenen uimahallilippua. Yleensä en voita arpajaisissa, joten koin suurta iloa palkinnosta. Pyöräilin hakemaan liput, ja ajattelin käyttää ne, kun syksyn rospuuttokelit lopettavat pyöräilyinnostuksen. Edellinen arpajaisvoittoni oli muovinen enkeli. Se oli kai tarkoitettu vietäväksi haudalle, koska siinä luki: Rakastan sinua. En pitänyt siitä. Toivoisin, että osaisin rakastaa eläviä ihmisiä ja eläimiä kauniisti ja kodikkaasti. Parhaimmillaan rakkaus on Jumalan rakkauden heijastamista. Luojan rakkaudesta sanotaan, että se ei valikoi kohteen mukaan, vaan rakastaa ehdoitta. Olen saanut suuremman voiton kuin osaan ymmärtääkään: yltäkylläisen arjen, rakkautta ja iankaikkisen elämän toivon. Siksi minulla on varaa välittää.