Politiikkaa metsässä

Olen viettänyt lomaa täysillä ja samalla nuukasti. Kulutus on alhainen, tuotto hyvä. Hillasaldo on noin 45 kg ja mustikoitakin on omiksi tarpeiksi. Olen taas Pudasjärvellä mäkäräisten keskellä harjoittelemassa mehiläishoitajaharsojen käyttöä. Tänä aamuna koin yllätyksen kun kävelin yli puolen tunnin matkan ylös vaaraan siihen mustikka-aukkoon, mistä viime vuosina olen mustikkani poiminut. Kun pysähdyin puhdistamaan hien kastelemia silmälasejani, läheltä kuuluikin klips-klaps. Thaimaalainen mies oli täydessä työn touhussa. Vaihdoin toiseksi parhaaseen aukkoon, noukin ahkerasti ja valikoiden. Marjoissa oli silti kova perkaaminen: ruttumarjoja ja savipuolia oli paljon enemmän kuin tavallisesti.

Sanoin minä sille thaimaalaiselle ystävällisesti hei kun lähdin. Ajattelin, että mustikkaa tulee nyt paitsi Suomeen, myös Venäjälle ja Ruotsiin. Poimintahinta on alhainen ja ansiot ovat kovan takana, kun noin kaukaa vaarasta pitää juuttisäkit kantaa. Ajattelin, että meistä suomalaisista ei olisi tuohon, ei minusta ainakaan. Totta kai tunsin myös harmitusta, sillä olin ikään kuin ominut paikan. En oikein tiedä mistä huomenna lähtisin etsimään marjoja, sillä muut tietämäni hyvät paikat ovat aika lähellä tietä. 

Mietin vaarassa miten raadollista politiikka on. Joskus olin ihan vähiltä lähteä kansanedustajaehdokkaaksi, mutta sitten onneksi järkiinnyin. Arvostan kyllä sitä että monet järkevät ihmiset yrittävät hoitaa asioitamme. Samalla hämmästelen että politiikkaan näyttää usein kuuluvan tarkoituksenmukainen epäjohdonmukaisuus. Ensin arvostellaan sitä, että leikataan niiltä, jotka ovat heikoimmassa asemassa eikä niiltä, jotka voivat hyvin. Ei oikein huomata, että kun valtiontaloutta leikataan, se auttamatta kohdistuu niihin menoeriin jotka ovat olemassa eikä niihin joita ei ole. Ja sitten kun ruvetaan miettimään miten hyväosaiset voisivat osaltaan avittaa sitä että saataisiin rattaat pyörimään, samat poliitikot pistävät täysillä hanttiin: eihän nyt toki voida puuttua saavutettuihin etuihin. Ihan hölmöläisten hommaa. 

Elinvoimaa on

Totuus on se, että ihminen tulee toimeen varsin vähällä. Voi olla aivan onnellinen, vaikka ei lisää hiilidioksidipäästöjä lentelemällä ympäri maailmaa. Voi syödä aivan terveellisesti, vaikka ei osta kalliita tuontivihanneksia ja valmisruokia. Voi vähentää hankintoja ja samalla koettaa suunnata niitä niin että ne hyödyntävät suomalaista työtä ja vähentävät luonnon saastumista. Omalta osaltani yritän ryhtyä yhteiskuntatalkoisiin suosimalla entistä tarkemmin suomalaisia tuotteita ja yrittämällä vähentää hiilidioksidijalanjälkeä liikkumalla enemmän pyörällä ja kävellen. Laihialaisuus voi parhaimillaan olla sitä, että satsataan kestävään kehitykseen ja laatuun. Samalla ollaan valmiita tinkimään siitä, mikä ei ole välttämätöntä.