Babylonin torni

Jos ihmiset puhuisivat samaa kieltä ja ymmärtäisivät toisiaan, he saisivat aikaan vaikka mitä. Jumalakin säikähti, kun ihmiset rakensivat suuren kaupungin ja Babylonin tornin: Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta. Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. (1. Moos. 11:4-8.)

Ihmiset hajaantuivat ympäri maan piirin, ihonväri ja kieli erilaistuivat. Keskinäinen ymmärtämys heikkeni ja tuli eturistiriitoja. Historiaa rakastava ystäväni neuvoi minulle lukiossa, että konfliktien syyksi kannattaa yleensä mainita eturistiriidat ja aluelaajenemispyrkimykset.

Vastakohdat täydentävät toisiaan

Nyt ihmiset liikkuvat ja sekoittuvat, osataan paljon kieliä. Mutta ymmärtämys ei ole lisääntynyt. Pohjalaisessa oli haastattelu maahanmuuttajaperheestä, jonka molemmat vanhemmat olivat opiskelleet Suomessa ammattikorkeakoulututkinnon, mutta olivat saaneet vain siivoojan töitä. He sanoivat, etteivät oikein kehtaa kertoa synnyinmaassaan mitä he täällä tekevät.

Tämä on kirvoittanut lukuisia kommentteja Tekstaten-palstalla. Jotkut sanovat, että mitä häpeämistä on siivoojan työssä tai että mummoni oli siivooja ja toi tarpeellista lisäansiota perheen hyväksi. Tottahan tuokin on, että siivoojan työ on arvokasta. Mutta kyllä minun täytyy sanoa, että jos lapseni olisi suorittanut korkeakoulututkinnon eikä kelpaisi alan töihin, se olisi pettymys hänelle ja minulle. Miksi sitä pettymystä ei saisi sanoa? Aivan kuin noiden tekstarien takaa paljastuisi ajatus ettei haluttaisikaan että maahanmuuttajat saavat hyviä töitä ja juurtuvat yhteiskuntaamme. Olen tavannut insinöörikaupungissa Vaasassa myös saksalaisen, joka ei kymmeneen vuoteen ollut saanut muita töitä kuin lehdenjakajan hommia. Sehän on resurssien tuhlausta!

Voisiko pikemminkin ajatella niin, että erilaiset voivat täydentää toisiaan, tuoda työpaikoille uusia näkökulmia ja uutta innovatiivisuutta? Jos me torjumme ja hyljeksimme erilaisia ihmisiä, hapannaamaisuudellamme pilaamme sekä toisen että oman olomme. Parempi on muistaa, että pyrkimys keskinäiseen ymmärtämykseen avaa valtavia mahdollisuuksia.

Mustikkametsässä olen myös usein nähnyt mieleni kuvissa ahkeria thaimaalaisia, jotka toimivat kepeästi ja aivan toisella teholla kuin me maatiaiset. Tosin laatukin on sitten pääosin teollisuusmustikkaa. Mutta niin se taitaa olla, että ilman ahkeraa ja halpaa lähes orjatyövoimaa ei marjoja saada metsistämme.

Ei maahanmuutto ja maastamuutto ole kuitenkaan pelkästään hyvä asia. Lähteminen ja juurtuminen vieraaseen kulttuuriin on aina vaativa haaste. Siksi on hyvä, että esimerkiksi monet kirkon lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu ovat pyrkineet parantamaan elämisen edellytyksiä kehitysmaissa lisäämällä koulutusmahdollisuuksia, myöntämällä yrityslainoja ja antamalla sitä toivoa, mitä usko Jumalaan elämään tuo. Lähetystyö voi rakentaa rauhaa ja parantaa syrjittyjen asemaa niin, että ei tarvitse lähteä pakolaiseksi.