Tuuli tuo ja tuuli vie,
tuntematon on tuulen tie.
Tuulella on tuulinen nuttu,
tuuli on veden ja taivaan tuttu:
Tuuli kun puita tuudittaa,
puut saavat silloin liikuntaa.
(Elina Karjalainen)
Sain liikuntaa enemmän kuin oli tarkoitus, sillä ensimmäinen neva oli putsattu, toisella oli kovin vähän ja täytyi mennä vielä kolmannelle. Tuulta olisi saanut olla enemmän, sillä mäkäräisiä oli niin paljon ettei edes marjastusgeeni auttanut. Ehkä minäkin vielä joskus naamioidun mehiläishoitajaksi.
No, sain lopulta yli neljä kiloa hilloja, litran kanttarelleja ja niin paljon liikuntaa etten pääse tällä tietoa pökkiintymään. Illalla tuli reipas ukonkuuro tuulenpuuskineen, kun sain telttasaunottua ja uitua. Koiraa pelotti niin että se värisi kuin haavanlehti. Muutama vuosi sitten olimme ukkosella kahdestaan tuossa kanttarellipaikassa kun ryskyi ja vesi syöksyi puroina pitkin polkuja. Puun alle emme uskaltaneet jäädä, vaan liukastelimme polkua autolle.
Täällä on tienvarsissa outoja pökkiintyneitä puuläjiä. Mietin miksi ne on mahdettu koota, kun ei niitä ole sitten tarvittu. Niiden pääasiallinen tarkoitus näyttäisi olevan että ne tarjoavat elantoa joillekin hyönteisille ja lahottajaisienille. Luonnossa onkin kanttarellien lisäksi tänä vuonna todella mielenkiintoisia sieniä.
Jos tuulet eivät antaisi männyille liikuntaa, niistä ei varmaankaan tulisi niin vahvoja.
Elämän myrskyt ovat vahvistaneet minua, ja vahvistavat sinuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti