Muistatko sinä jonkun arkisen esineen, joka lapsena teki vaikutuksen niin että olisit halunnut saada sellaisen? Minä näin jossain talossa kananmunanleikkurin ja ehdotin äidille, että sellainen olisi kätevä. Silloinhan oli kotona aina kanoja ja munia. Kesäisin kanat saivat olla joskus vapaina ja kuopsutella kukkapenkeissä. Ne tekivät pesiä heinäladon alle ja me lapset saimme tehtäväksi etsiä pesät, etteivät munat pääse pilaantumaan. Äiti oli kuitenkin sitä mieltä että munaleikkuri on turha kapistus, koska keitetyt munat saa syötyä ilman sitäkin.
Tämä meidän mökkimme on merkillinen sikäli, että tämän varustelutaso ylittää kirkkaasti kotimme varustelun. Mainitsen nyt vain muutamia asioita, joita täällä on, mutta kotona ei: mikroaaltouuni, valokuitukaapeli, runsaasti TV-kanavia, nahkasohva, vaatteiden kuivauskaappi, liesituuletin, järvi, katiska ja kananmunanleikkuri. Kananmunanleikkuri samoin kuin monet mökin hyödylliset esineet ovat edellisen omistajan peruja. Ja minä nautin yhä vieläkin kuin lapsi, kun saan laittaa leivälle kauniita kananmunanviipaleita.
Aikanaan kun etsimme hiihto- ja marjastusmökkiä, löysimme monta tavattoman kaunista paikkaa. Mutta kaikissa oli joitain ongelmia, useimmiten paljon rakentamista, työtä ja laittamista. Kuitenkin maatilalla on jo isännälle tarpeeksi työtä, mökin ei tarvitsisi olla työleiri. Joka tapauksessa jo viime viikolla oli kaikenlaista pientä: puiden pilkkomista, rännien putsaus, katolla piti tehdä jotain kun hirret ovat vajonneet, laituritikkaat irtosivat jne. Minun olisi vaikea selvitä tämänkään tasoisen mökin ylläpidosta ilman toimeliasta miestä.
Joka tapauksessa on ihanaa, että kun liikkuu paljon, saa nauttia monenlaisista nykyaikaisista mukavuuksista. Toisaalta elän täällä mökillä ehkä enemmän omavaraistaloudessa kuin kotona: leivon usein rieskaa, laitan ruuaksi sieniä, kalaa ja erilaisia marjaherkkuja. Olen tavattoman kiitollinen elämästä, joka tarjoaa työtä ja vaivaa, mutta myös paljon iloa ja lepoa. Sekin on hyvä, ettei lapsena saanut kaikkea mitä olisi toivonut. Eihän sitä muuten osaisi iloita kananmunanleikkurista!
Kananmunanleikkuri oli suosikkikapineeni, ei niinkään siksi, että sillä sai kauniita siivuja, vaan siksi, että sillä pystyi soittamaan. Rikoin lapsena niitä useamman ja ilmeisesti joku meillä tykkäsi tasaisista kananmunansiivuista, koska aina rikkimenneen tilalle ilmaantui uusi leikkuri.
VastaaPoistaNiin tai joku tykkäsi leikkurimusasta ;)
Poista