Syväelämää kaikin aistein

Ensimmäiset vuosiloman kaksi viikkoa olin niin innoissani, että heräsin aikaisemmin kuin työaamuina. Otin kovin kirjaimellisesti sananlaskun: Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi (Snl 6.6). Innostuksen palo saa aamu-unisessa ihmeitä aikaan! Kunpa tuota paloa riittäisi myös arkityössä sananpalvelijana toimiessani! Nyt olen tuonut hillasaaliin onnellisesti Pohjanmaalle kolmessa kylmälaukussa. Minulle alkoi siis mustikka-aika ja elämä saa muuttua verkkaisemmaksi.

Luin jonkun ystävän päivityksestä, että hän harrastaa nykyään lepohetkinään kuuntelemista: voi kuulla kodissaan piirustamisen ääniä, kellon tikitystä, nurmenleikkurin ääntä jne. Minusta se oli aivan viehättävä ajatus ja olen jo kokeillut tuota. Voin keskittyä kuuntelemaan mitä ääniä tuvassa kuuluu: koiran ähkinää, digiboxin hurinaa, kahvinkeittimen naksahdus, koputtelua leikkimökin suunnalta... Jotenkin luonnostani olenkin metsässä kuulolla, kuuntelen linnut, oksien rasahdukset, lehtien värinän tuulessa, ohiajavat autot ja etäänpänä ryskäävät harvesterit.

Mielelläni laajentaisin aistien herkistämistä myös tuoksuihin. Kun toissa iltana avasin auton oven kotipihassa, tuleentuvan ohran tuoksu oli huumaava. Tuvassa leijuu vielä kanttarellikastikkeen, sipulisillin ja uusien perunoiden houkutteleva aromi. Sykemittari tuoksuu ratapölkyltä....

Entä värit? Puiden vihreä on nyt loppukesästä niin erilaista kuin keväällä, jotenkin vakavaa. Ensimmäiset maahan tippuneet kirkkaankeltaiset lehdet häiritsevät hiukan kanttarellien etsimistä. Mustikan varvikossa voi nähdä monia eri värisävyjä, sinertävän vihreitä tanakoita varpuja joissa on isot litteät marjat, rentoja vaaleanvihreitä varpuja ja punertuvia varpuja.

Aistien lisäksi meille on annettu vielä herkkiä vaistoja. Saatan vaistota metsässä, että en ole täällä yksin. Saatan vaistota kotona, että täällä ei ole nyt ketään muuta. Saatan himoita jotain ruokaa, jota tarvitsen: pähkinöitä silloin kun meinaa vetää suonta tai hilloja silloin kun flunssa on tulollaan. Saatan tuntea, kun joku ystävä ajattelee minua.

On paljon asioita, jotka jäävät huomaamatta, jos matkii muurahaisia väärällä tavalla, pinnallisesti. Muurahaisten syväelämään näyttäisi kuuluvan tietoisuus siitä, mitä ne on pantu tekemään, mihin suuntaan on lähdettävä ja mitä on otettava mukaan. Eräs silmiinpistävä piirre on, että yhteisön yhteistyö on voimaa. Kun palaan töihin yksinäisiltä retkiltäni, olen toivon mukaan herkistynyt kuulemaan, näkemään, haistamaan ja maistamaan, ja ikävöin rakentaa kirkkoa yhdessä toisten kanssa.