Arvostan aikaisempia eläjiä

Täytyy arvostaa niitä, jotka ovat aikaisemmin kulkeneet näissä maisemissa. Täytyy arvostaa niitä, joilta on saanut periä marjastusgeenin ja muita erilaisia hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Minulla oli tänään jotenkin vavisuttava oivallus siitä, että tällä suolla on marjastanut eri aikakausina hyvin erilaisia ihmisiä, ja olen saanut liittyä tähän marjastajien ketjuun ehkä viimeisenä lenkkinä. 

Lauleskelin aamulla että "aikainen lintu madon nappaa" ja ajelin etsimään hilloja. Päädyin lopulta eräälle aika rumalle suolle, josta aikanaan löysin mökkipaikkani ensimmäiset todella komeat marjat. Laskeskelin, että olen kaikkina yhdeksänä kesänä käynyt siellä koirani kanssa lenkkeilemässä jossain vaiheessa. Suo on tuona aikana muuttunut. On syntynyt joitakin uusia marjaläiskiä, mutta reunat ovat jotenkin lakanneet tuottamasta satoa. Ajattelin, että marjarodusta päätellen suo on joskus ollut todellinen hillasuo, mutta ei enää. Löysin kuitenkin nelisen kiloa kypsiä hilloja, kun haapikoin ristiin rastiin.

Ajattelin, että tämä on niin toivottoman näköinen suo, että täällä ei koskaan törmää muihin marjastajiin. Ja ehkä itsekin hylkään tämän paikan. Muistelin niitä ystäviä, jotka ovat kanssani käyneet suolla. Jollain mättäällä tuli vahva tuntu, että tässä, juuri tässä kohdassa on kyykkinyt monenlaista kulkijaa maistelemassa marjoja. Kivikauden aikana alueella asusteli pyyntiväestöä, jotka olivat lappalaisten esi-isiä. He pyysivät pakenevasta merestä hylkeitä ja Iijoesta lohta. Monet alueen paikannimet ovatkin lappalaista perua, kuten esimerkiksi Naamanka. 

Tuhannen vuotta sitten hämäläiset ja karjalaiset erämiehet ulottivat retkiään Iijokilaaksoon. 1200-luvulla syntyi Perämeren rantaan pysyvää talonpoikaisasutusta, ja nämä rannikon suomalaiset alkoivat käydä eräretkillä Pudasjärvellä rinta rinnan lappalaisten kanssa. Pohjalaiset ja vienankarjalaiset kulkivat kauppa- ja vainoretkillään Iijokea pitkin. Pysyvän asutuksen Pudasjärven alueella panivat pystyyn kuitenkin savolaiset, jotka harjoittivat kaskiviljelyä. (Pudasjärven historian lähde: http://www.kirjastovirma.fi/pudasjarvi/historiaa)

On hyvä muistaa, että on ollut elämää ennenkin, on ollut todellista sisua ja älyä selvitä karun luonnon asettamista haasteista. On ollut viisautta ja sydämen sivistystä. On toki ollut myös kaikkea sitä nurjaa, mitä ihmisyyteen kuuluu: pahantahtoisuutta, kiusantekoa ja petollisuutta. 

Joskus kun olen marjaillut monta kertaa samassa paikassa, alan mielessäni jotenkin omia paikan. Olen harmissani, jos näen siellä jonkun toisen, tai huomaan että on käyty. Mutta oikeastaan kaikki tavoitettavat paikat teineen ja polkuineen ovat menneiden sukupolvien ja nykyisten asukkaiden lahjaa minulle. 

Jokainen sukupolvi kuvittelee jossain vaiheessa, että nyt viisaus on tullut maailmaan. Usein nuoremmat arvostelevat vanhempia. Heillä on vahvat luulot itsestään. Se kai kuuluu elämään. Siksi on hienoa tulla vanhaksi ja kumartua nöyrästi mättäälle.