Tasapainotaituruutta

Tänään olen ollut paljon yksikseni, ensin mustikassa. Yksinäisyys antaa tilaa ajatella kaikenlaista. Jostain syystä ajattelin metsässä paljon seksuaalietiikkaa. Mietin, että  kun ei ole sotaa eikä vaarallisia kulkutauteja tai nälänhätää, ja useimpien perustoimeentulo on turvattu, ihmisille jää aikaa miettiä itseään ja muita tarpeitaan. Nyt on sallitumpaa olla erilainen ja toteuttaa avoimemmin itseään myös seksuaalisena olentona. Se on varmasti monelle vapauttavaa, mutta täytyy myöntää, että asia myös hämmentää. 

Nykyinen avoimuus ja sallivuus varmasti auttavat joitakin ihmisiä kukoistukseensa, häpeän sijaan tulee ilo ja rohkeus. Mutta mietin, että seksillä kyllästetty maailma voi myös tehdä ihmisen epävarmaksi ja särkyväksi. Joku etsii ja etsii itseään, mutta ei koskaan saavuta onnea. Vai onko syy silloin sittenkin jossain muussa kuin avoimuudessa?

Iltapäivällä tein pienen harjoituskierroksen extreme-lajia varten. Vaaramet eli vadelmat kasvavat usein hyvin roomioisissa paikoissa ja niiden poimiminen vaatii tasapainotaituruutta. Koska minulla on paha nivelrikko, epätasaisella alustalla liikkuminen on hyvin haastavaa. Vaaramia näyttää tulevan valtavasti, mutta omissa paikoissani ne eivät vielä kiirehdi. 

Maailma kulkee sillä tavalla, että mennään äärimmäisyydestä toiseen ja haetaan sitten tasapainoa. Myrskyn jälkeen nautitaan tyvenestä, ihan tavallisesta arjesta.

"Myrskyn jälkeen" Raippaluodon sillan kupeessa