Älä suruja pelkää

Suuret ja syvät ilot, joita koemme rakkaitten ihmisten ja eläinten kautta ja kanssa, ovat surujen kasvualustaa. Siksi jotkut pelkäävät kiintyä ihmisiin tai eläimiin. On raskasta luopua, kun on sen aika. Mutta suosittelisin ottamaan riskejä, kiintymään ja rakastamaan. Satojen ja tuhansien yhteisten ilon hetkien tähden voi muutaman päivän tai kuukauden itkeäkin, vaikka itkeminen onkin raskasta työtä.

Fiona tammikuussa 2016

Koiran- ja kissanelämät ovat aika lyhyitä. Fiona eli noin 10 vuotta ja 8 kuukautta. Ihmisen kohdalla ikä tai sairastuminen ei ole aina ratkaisevaa, sillä ihmiset ovat toisinaan katalia ja uskottomia ja ottavat eroja liitoista ja ystävyyksistä omine lupineen. Joka tapauksessa emme koskaan tiedä, miten pitkä yhteinen matka on, otimmepa ystäväksi eläimen tai ihmisen.

Oli vaikea päättää koiraystävän eutanasiasta. Miten mahdotonta olisikaan päättää rakkaan ihmisen elämästä? Lemmikit ovat kuitenkin selkeästi ihmisen vastuulla ja siksi niitä voi koettaa säästää kivuilta ja tukehtumiskuolemalta. Itkin eilen pitkin päivää, arvioin koiran hengitystä ja kivuliaisuutta. Tein itseni kanssa erilaisia sopimuksia. Jos se hakee keppiä, ei vielä. Jos voitan pasianssin, ei vielä. Siten petin kaikki päätökset ja varasin tälle päivälle ajan eläinlääkäriltä. Se vain tuntui oikealta, vaikka epäröin kiirehdinkö liikaa, ehkä hyviä päiviä olisi jäljellä. Eilen illalla ja tänä aamuna koiraa hyvästeltiin rakkaasti, etsittiin haudan paikka puutarhasta, kaivettiin hauta. Menimme isännän kanssa yhdessä eläinlääkärille. Fiona-ystävän lähtö oli levollinen ja tuskaton.

Laskimme sen hautaan ja luin psalmista 36 jakeet 5 - 10:
Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi.
Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.
Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän.

Fiona-koiran sydän todella oli vilpitön! Se ei koskaan tehnyt edes sellaista koiranvilppiä, että olisi napannut jotain ruokaa tai tavaraa ilman lupaa. Se käyttäytyi mallikkaasti, mutta yksi harmillinen vika sillä oli. Sen arkuus ja suojeluvaisto johtivat siihen että se käyttäytyi aggressiivisesti monia vieraitamme kohtaan, erityisesti sellaisia, jotka pelkäsivät koiria tai olivat joskus potkaisseet sitä. Molemminpuolinen pelko on paha asia niin ihmisten välillä kuin ihmisten ja eläinten välillä. Tottelevaisesta koirasta tuli tottelematon sillä hetkellä kun joku vieras astui sen reviirille. Jos vielä otan koiran, yritän pienenä sosiaalistaa sitä paremmin. Toisaalta, koiralla voi olla puutteita ja melkein aina ne ovat kuitenkin paljon pienempiä kuin meidän ihmisten puutteet. Koiratkin ovat joskus purreet tai jopa tappaneet ihmisiä, mutta monin verroin vaarallisempi ihmiselle on toinen ihminen.

Peitimme vilpittömän ja uskollisen eläinystävän haudan ja istutimme sen päälle syyshortensian. Veisasimme ensimmäisen säkeistön virrestä 499: Jumalan kämmenellä ei pelkää koiranen... Sitten menimme vähän kalpeina isäni 88-vuotispäiville.

Kiitän siitä, että lempeä koira on opettanut meille vanhemmille ja lapsillemme empaattisuutta ja hellyyden osoittamista. Kiitän sadoista ihanista metsäretkistä, siitä että olen saanut kertoa koirulille miten ihana marjapaikka on kyseessä ja miten hauskaa on olla yhdessä liikkeellä. Kiitän siitä, että kun tulin töistä kotiin, oli paikalla takuuvarmasti joku joka ilahtui ja osoitti ilonsa koko olemuksella. Kestää aikansa tottua toisenlaiseen tupaan. Mutta maksan mielelläni kaipauksella siitä, että on jotain mitä muistella ja kaivata.

Fiona 11.11.2005 - 5.7.2016