Oikea arvojärjestys

Vattupuskassa tulee usein mieleen erään jo edesmenneen piilokörtin lohkaisu siitä, miten arvokkaita marjoja vaaramet ovat. Ensinnäkin on kerrottava mitä piilokörtti tässä yhteydessä tarkoittaa. Se tarkoittaa, että henkilö kokee olevansa herännäishenkinen, mutta ei käy juurikaan seuroissa ja harvemmin kirkossakaan. Piilokörtin sydämessä soivat lapsuuden kaihoisat virret. Luullakseni tällaisia körttejä on kristikansassa paljon.

No niin, tämä vääräleuka piilokörtti arvioi Laihian edellisen kirkkoherran mediassa laajalti huomioitua tapahtumaa. Hän sanoi, että ymmärtää kyllä hyvinkin sitä yrittäjää, joka ajoi Mertsin käpälämäkeen, kun tämä oli vattupuskassa hänen vaimonsa kanssa. Mutta sitä hän ei saata ymmärtää, että mies tuli samalla heittäneeksi vatut tuulilasiin. Vadelma on niin hienoarominen ja arvokas marja, että sitä ei saa haaskata! Hän kuvaili vadelman ihanuutta niin, että tuli ihan vesi kielelle ja oli helppo liittyä hänen kanssaan ajatukseen, että kaikenlaista draamaa voi elämässä olla, mutta kaikkein herkullisimmat ja ihanimmat asiat olisi osattava pitää etusijalla. No, kaikkea ei tule aina heti ajateltua.

Olin taas tänään haastavassa maastossa, ja se tuntui extreme-urheilulta. Ilokseni huomasin, että lihakset myös polvien ympärillä saavat tasapainoilussa monipuolista harjoitusta. Kävelin kotiin päin suorastaan vetreästi.

Kun olimme nuoria, makoilimme armaani kanssa opiskelijaboxissa 80 cm:n levyisellä laverisängyllä vieretyksin ja toinen meistä totesi radioäänellä: Odottelemme parhaillaan Maj Lind -pianokilpailun tuloksia. Jotenkin se leppoisa yhdessä odottaminen on jäänyt mieleen, tuloksista ei sen sijaan ole enää hajuakaan. Minun täytyy vielä ainakin yhden yön yli odotella, että vadelmat alkavat toden teolla kypsyä.