Jälkikasvu on parasta elämässä

Sain sydänoperaatiosta kahdeksan päivän virkavapaan. Kävimme mökillä rentoutumassa. En uskaltanut saunoa enkä uida, koska ne olivat kieltolistalla. Sen sijaan virkkasin nelisenkymmentä uniikkia isoäidin neliötä, isoäiti kun olen. Teen niistä ratkiriemukkaan unelmapeiton päiväunia varten. Otin mukaan vanhoja langanloppuja ja huomasin, että olen viime vuosien aikana todella kutonut monenvärisiä sukkia. Kahden värin väriyhdistelmistä on nyt syntynyt jo 80 erilaista palasta.

Tänään olen saanut ponnistella: Olen vähän vääntänyt puutarhassa, istuttanut kesäkukkia, käynyt pyörällä kaupassa ja saunonut lyhyesti. Ihana kesäpäivä on kohottanut mielialan korkealle, vaikka puutarhatalikko olikin isännän jäljillä ja sydän on toisinaan lyönyt väärää tahtia. Sydämessä on kuitenkin sellainen lievä kiputuntemus, joka on samanlainen kuin itse operaatiossa. Ajattelen että arpikudos siellä etenee ja saattaa vielä tehdä tehtävänsä. Toivoa on!

Tilasin perjantaina netistä uusia lankoja, koska vanhat langat on jo lähes virkattu. Ne tulivat jo tänään. Löysin nettimyymälästä vanhempaa värikarttaa, jota ei enää ole kaupoissa, mm. sinapinkeltaista, jolla reunustan palaset ja liitän ne yhteen. Nettikauppa oli syvällä maaseudulla Keski-Pohjanmaalla. Netti mahdollistaa sellaisen tavaran löytymisen, mitä ei muuten löytäisi, ja kaupoille taas myynti on mahdollista myös kauempana kasvukeskuksista. 

Toinen päivän nettitilaukseni oli Kirkolliskokouksen historiikki, jonka Jaakko Antila on ansiokkaasti kirjoittanut. Selasin sen pintapuolisesti, ja huomasin, että omista läpimenneistä aloitteistani oli kirjattu eräs, jota en olisi itse ollenkaan muistanut. Kuvista löysin rakkaan kummitätini Aili Rajamäen, jota tituleerattiin evankeliumiyhdistyksen maallikkopuhujaksi. 

Mökillä otin kuvia Taivalkosken kirkon asukkaista, jotka kävivät pöntöllä ymmärtääkseni jo ruokkimassa poikasia. Liekö siksi vai miksi, olen tänään miettinyt, että arvostan omista aikaansaannoksistani eniten sitä, että olen synnytyspelostani huolimatta saanut saattaa maailmaan lapsia ja heitä kasvattaa. Sairaalassa huonetoveri kysyi onko minulla lapsia, ja huomasin, että äänessäni oli ylpeyttä, kun sain vastata että neljä. 

Kiirettä oli kirjosiepoilla pesänsä lähellä. Kaikki vanhemmat ovat kiireisiä ja ajoittain väsyneitä, kun hoivaavat jälkikasvuaan. Suotta ei puhuta elämän ruuhkavuosista. Jumala antakoon voimia ja iloa kaikille äideille ja isille, arjessa ja juhlassa.