Joskus näen yksityiskohtia, yleensä en. En ole varma näenkö tarpeeksi hyvin myöskään kokonaisuuksia. Toivoisin näkeväni. Helatorstaina istuin kameran kanssa Vaasan kirkossa, ja näin paljon sellaisiakin yksityiskohtia, joihin en tavallisesti kiinnitä mitään huomiota. Näin siitä huolimatta, että kirkko oli mukavasti täynnä ja messu oli puhutteleva. Uudet valmistuneet isoset siunattiin tehtäväänsä, pääsiäiskynttilä sammutettiin ja Oulaisten nuorisokuoro lauloi sykähdyttävästi. Ei ollut mitään arkipyhän tuntua vaan hieno iloinen juhla!
 |
| Pylväänpää Vaasan kirkossa |
Elämän koko kirjo on taas ollut läsnä viikon ja tämän päivän kohtaamisissa. Kastevauva, vihkipari, 101-vuotias, hautajaisia. Elämää ei eletä kokonaisuutena, vaan yksityiskohta kerrallaan. Joskus, kun muistelemme puolison kanssa, käy ilmi että on retkiä ja matkoja, joista en muista yhtään mitään, vaikka olenkin ollut selvin päin. Toisaalta itse saatan muistaa tarkasti mitä joku on sanonut jossakin tilanteessa - sikäli mikäli sanat ovat koskettaneet hyvästi tai pahasti. Muistamme aivan eri asioita. Näemme eri asioita. Kuulemme eri asioita ja eri tavalla.
 |
| Vaasan kirkon saaranastuolin yksityiskohtia |
Meillä on tehty kylvötöitä. Kohta pelllot ovat vihreitä mattoja. Jokainen oras on kuitenkin vähän erilainen, ja jokaisesta tähkästä tulee vähän erilainen. Myös me ihmiset olemme kaikki yksilöllisiä ja ihmeellisiä. Ja Jumala näkee meidät jokaisen erikseen. Jeesus kohtaa jokaisen yksilönä, katsoo silmiin ja kysyy, mitä sinä tahtoisit että minä sinulle tekisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti