Sydän on tunteiden keskus

Elämän kipupisteet lievenevät kun antaa tuskan tulla. Tämän totesin, kun olin tiistaina leikkauspöydällä. Sydämeni takoi maalis-huhtikuussa hyvin uuvuttavaa rytmiä. Sitten rytmi alkoi parantua juuri ennen hoitoon pääsyä, ja ajoittain sydän löi jopa aivan oikein. Rupesin tietysti stressaamaan, että jos leikkauspöydällä ei olekaan lisälyöntejä, niin miten lääkärit pystyvät kuvantamaan paikan mistä ne saavat alkunsa.

Ensinnä totesin, että jalkakyykky kyllä saa rytmin sekoamaan ainakin joksikin aikaa. Niinpä tein kolmisenkymmentä jalkakyykkyä ennen leikkauspöydälle siirtymistä ja sydän löikin sitten oikein mukavasti epätahtiin. Mutta kolmen katedrin työntäminen laskimo- ja valtimosuonten kautta sydämeen otti aikansa, ja koska paikalla oli opiskelijoita, heille selitettiin ystävällisesti kaikenlaista tutkimuksen kulusta. Kardiologit tekivät huolellista työtä eivätkä kiirehtineet ja minultakin pyyhkiytyi kaikki jännitys pois. Sydän rauhoittui. Alkoi tuntua siltä, että lääkärit toisinaan jo vähän odottelivat lisälyöntiä. Niinpä aloin ajatella ikäviä asioita, hetkiä, jolloin joku on puhunut oikein halveksivasti ja haavoittavasti. Aina kun ajattelin jotain raskasta asiaa, sydän löi heti ylimääräisen lyönnin. Näin tuli todistettua, että sydän todellakin on tunteiden keskus. 

Ylläpidin jonkin aikaa tällaista negatiivista tunnetilaa, kunnes ajattelin, että tämän operaation puolestahan pitää pikemminkin rukoilla. Sitäpaitsi nuo ikävät asiat lakkasivat tuntumasta ikäviltä kun olin niitä aikani jauhanut. Niinpä ajattelin suurta parantajaa Jeesusta ja Pyhää Henkeä, joka vaikuttaa siellä missä ihminen tekee työtä toisen hyväksi. - Eli tässäkin huoneessa Pyhä Henki on läsnä ja vaikuttaa hyvää. Kas, sydän lakkasi pomppimasta! - Täytyi taas siirtyä ikävämpiin asioihin, että saatiin operaatio kunnialla loppuun.

Ablaatioita eli "polttoa" tehtiin sekä valtimon että laskimon puolelta eli sekä vasemman että oikean kammion puolelta. Kipua ei tällä kertaa juuri tuntunut, oikean kammion puolella vähän enemmän. Mutta ihan presiis oikeaan "koloon" ei ehkä päästy, lähelle kyllä. Tulos on vielä epävarma. Tarvittaessa jatketaan talvella Tampereella. Siellä on kuulemma vielä paremmat kuvantamismahdollisuudet.

Kesähän on siitä merkillistä aikaa, että sydän voi aina paremmin. Luulen, että liikunta, luonto  ja vähäisempi istuminen läppärin kanssa vaikuttavat suotuisasti. Liikuntalajeista pyöräily sopii myös minulle hyvin, koska se ei rasita liikaa niveliä eikä sydäntä. 

On hyvä rukoilla, kun on erilaisia huolia. Jumala ei välttämättä anna aina nopeita ihmevastauksia, mutta huolien purkaminen ylöspäin antaa levollisuutta ja luottamusta. Samalla on hyvä muistaa, että voi paljon tehdä itsekin hyvinvointinsa eteen. Ja meillä Suomessa terveydenhoito on aivan huippuluokkaa: lääkärit ja hoitajat tekevät parhaansa, jotta saisimme lisää elinpäiviä ja että sairaudet eivät haittaisi elämänlaatua. Siitäkin saa kiittää Jumalaa, joka on antanut niin paljon hyvää tahtoa, innostusta, älyä ja taitoa. 

Yksityiskohta Albert Edelfeltin alttaritaulusta
Vaasan kirkossa

Mietin, että sinne leikkauspöydälle jäi minulta syyllisyyttä ja häpeää, joita olen kantanut, kun olen pelännyt kuulla ihmisten kovia sanoja. Nyt pakottauduin kuulemaan ja ymmärsin, että eivät kaikki ihmisten pahat sanat ole totta. Ja jos joskus ovatkin, niin senkin kestää, kun saa vastapainoksi rakkautta ja huolenpitoa. Vahva elämää sykkivä lihas hyppii pelossa ja kivussa, mutta saattaapa se hypähdellä ilostakin, kun ihminen osaa sanoa ja tehdä jotain hyvää ja ilahduttavaa toiselle. 

Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita hän rakastaa.