On jotain suurempaa kuin yksilö

Edellisen yksilöllisyyttä ja yksityiskohtia etsivän kirjoitukseni jälkeen jäin miettimään, että se ei ole koko totuus. Meidät on luotu yhteyteen toistemme ja Jumalan kanssa, me kuulumme monenlaisiin yhteisöihin: perheeseen, sukuun, työyhteisöön, seurakuntaan, kansaan, ihmiskuntaan. Ja Jumala näkee meidät kristityt ei ainoastaan yksilöinä vaan vahvasti myös omana kansanaan. 

Muistanpa erään jurvalaisen ystävän, joka kiusoitteli minua sanomalla: Sinäkin aina siunaat teitä ja polkuja - mikset sano että Herra siunatkoon Sinua - se tuntuu niin henkilökohtaiselta ja hyvältä. Jotkut papit tosiaan lukevat Herran siunauksen niin kuin se Raamatussa on: Herra siunatkoon sinua... Minä ja jotkut toiset papit niskoittelemme ja luemme kirkkokäsikirjan mukaan: Herra siunatkoon teitä...

Tähän on olemassa teologinen perustelu, jonka olen vahvasti sisäistänyt. Kun Herra siunasi Israelin kansaa, hän puhutteli kansaa yksikössä sinäksi. Samalla tavalla jumalanpalveluksessa siunauksen saajana on seurakunta yhteisönä, ja suomen kielen monikkomuodolla te tuo ajatus tulee paremmin esiin kuin jos käyttäisimme sanaa sinä, jolloin siunauksesta tulee eri tavalla henkilökohtainen. 

Ei ole  väärin luottaa siihen, että Jumalan siunaus on henkilökohtainen lahja, mutta on tärkeää muistaa, että se kuuluu minulle yhdessä vieressä seisovan ehkä omituisen tai hankalan tuttavan kanssa. Jeesukseen kastetut ovat se Jumalan kansa, jota hän siunaa kääntämällä kasvonsa meidän puoleemme. Yhdessä me voimme olla maailman valo, joka heijastaa Jumalan kasvoista säteilevää kirkkautta ja rakkautta.

Monissa elämän tilanteissa ja historian tärkeinä hetkinä on ollut ja on tärkeää, että löytyy ihmisiä, jotka asettavat yhteisön edun oman edun edelle. Yhteisö on parhaimmillaan enemmän kuin yksilöiden summa.