Reissunainen

Oli mukava jäädä lomalle viime sunnuntain tilaisuuden jälkeen, koska ihmiset runojen ja musiikin äärellä olivat jotenkin luontevia ja kirkossa oli yhteisöllinen tuntu. Koin myös itse, että tällainen tilaisuus kannatti järjestää, on tärkeää tuoda esiin ihmisten aitoja ajatuksia ja tunteita. 

Lomalla olen saanut matkustella ristiin rastiin junalla, Onnibussilla ja Skodalla. VR teki viisaasti, kun pudotti lippujen hintoja siedettävämmälle tasolle. Matkustusmukavuudessahan juna päihittää sekä bussin että pikkuauton. Sain olla lapsenlasta leikittämässä. Hiukan olen ehtinyt hiihtääkin ja se on tietysti halvin matkustusmuoto, sillä joutilasta polttoainetta on vyötäröllä mukavasti. 

Puunsyissä näen kotipesän ja retkiä sen ympärillä

Olen miettinyt naisen elämää. Se on valtavan lyhyt ainakin oppivelvollisuuden päätyttyä. Tai ainakin se tuntuu lyhyeltä. Ensimmäiset opinnot kuluivat itseltäni oheistoiminnoissa, kun etsin ystäviä ja haeskelin kumppania. Sitten tulivat elämän ruuhkavuodet, kun koetin olla hyvä äiti, mutta en onnistunut kaikessa enkä jaksanut kaikkea. Pyykkäys, silittäminen, ruokkiminen, leipominen, lasten nukuttaminen, yhteiset lukuhommat ja ulkoilut sujuivat kohtalaisesti, mutta siivous ja erityisesti siivouspäivien ilmapiiri olivat puutteellisia. 

Työ minulla oli tuolloin pihapiirissä, missä oli nelisenkymmentä nautaa ruokittavana ja parikymmentä lehmää lypsettävänä. Aamulypsyn jälkeen olin aina väsynyt ja odotin päiväpostin tuloa, josko sitten jaksaisi tarttua tupatöihin. Öisin kuljin katsomassa potilaita ja poikivia. Luottamustoimet olivat harrastuksena, ja niiden ansiosta sain tutustua mukaviin ihmisiin ympäri maata. Sitten alkoivat toiset opinnot ja toinen ura. 

Nyt ei ole enää tulevaisuudensuunnitelmia. On vain tämä hetki, jolloin kannan huolta suomalaisten uskon puutteesta, toivon menetyksestä ja arvojen muutoksesta. Suurimmat surut ja ilot liittyvät kuitenkin perhepiiriin, kun ajattelen yhtä polvea ylöspäin ja kahta polvea alaspäin. Läheistenikään elämää en voi kuitenkaan elää, oma elämänmatka on kunkin kuljettava. Tunnen surua ja kipua siitä, miten olen omaa reissuani tehnyt. 

Sellaista paastonaika saa ollakin.