Syöttötuoli

Vanha syöttötuolimme romahti jo jouluna. Onneksi ei käynyt pahemmin ja kinkku maistui senkin jälkeen. Tuolimme on sen jälkeen ollut liimattuna ja köytettynä ilmastointiteipillä. Mutta tänä aamuna se oli taas palasina, tällä kertaa istuimen ympäriltä. Myös käyttäjä keksi, että tuolia voi hetkutella ja tapahtuu kummia. 

Katsoin ensin mitkä kierrätyspisteet Vaasassa välittävät huonekaluja. Sitten huomasin, että Vaasassa on liike, joka myy kotimaisia syöttötuoleja, eikä hinta ole aivan paha. Onhan noita lapsenlapsia tulossa enemmänkin, joten ei uudenkaan tuolin hankkiminen mummolaan ole huono ajatus. Tuossa se nyt on momman itsensä kokoamana ja odottaa koekäyttäjää, joka on vintillä päiväunilla. 

Nykyään lasten ruokailu on rentoa. Mitään kiirettä ja väkisinsyöttämisen makua ei ole. Lapsi saa istuskella ja maistella. Tänä aamuna "palapuuro" maistui hyvin ja syötiin sormilla. Valokit jäivät miltei koskematta. Uskon tähän juttuun: lapsi tietää itse mitä tarvitsee, ja oppii maistelemalla pitämään erilaisista mauista.

Toivoisin seurakunnassa olevani samanlainen ruokkija. Haluaisin pitää esillä elävää Jumalan sanaa, ja antaa seurakuntalaisten itsensä ottaa siitä sen, mitä ravinnokseen tarvitsevat. En tarkoita, että kirkko olisi kuin valintatiski, josta otettaisiin mitä huvittaa, ja toisista uskomuksista ja uskonnoista loput.  Kirkolla on oma luovuttamaton ydinsanomansa, perusruoka, sanottakoon sitä nyt sitten vaikka kinkuksi tai pihviksi. Mutta sen ympärillä ovat erilaiset salaatit, esimerkiksi järjestykseen liittyvät tai eettiset kysymykset, joissa etsitään oikeaa tapaa kohdata toinen ihminen. Ennen sanottiin joistain asioista että ei se ole mikään autuuden asia. Näitä niin sanottuja kehällisiä kysymyksiä mielestäni on. On myös paimenia, jotka haluavat pakkoruokkia kaikki omat käsityksensä Jumalan nimissä. 

Jumala on tietyllä tavalla absoluuttinen, joskin hänkin joskus tuntuu muuttavan mieltään. Hän saattaa vaatia uhreja tai moittia niitä. Hän saattaa muuttaa suunnitelmiaan, jos ihminen rukoilee tai katuu. Hänen olemuksensa ei kuitenkaan muutu. Ihmiset ovat häilyväisempiä ja ihmisten mielipiteet ja käsitykset ovat aina rajallisia, koska ihmisen tieto on rajallista ja ihmisen tunteet ja halut johtavat häntä usein väärään. Valinnat eivät myöskään ole helppoja. Olen joskus joutunut tilanteisiin, että hyvää tai oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Täytyisi valita vähiten huono, jos osaa - se joka tuottaa vähiten vahinkoa. Joskus on asetettava etusijalle toinen, heikompi, ja työnnettävä itsekkyys syrjään. Joskus on lupa asettaa etusijalle myös oma jaksaminen. On nimittäin sopivassa suhteessa opeteltava rakastamaan ja ruokkimaan itseään ja toista.