lauantai 5. maaliskuuta 2016

Ahneus

Rikkaitten ja hyvin toimeentulevien, turvallista elämää elävien ihmisten on vaikea tinkiä elintasostaan. Jos yli 3000 euroa kuussa ansaitsevan täytyisi yhteisen hyvän nimissä luopua vuosittaisesta parin viikon kaukomatkasta ja tyytyä esimerkiksi Atlantin aaltoihin, tästä alkaa someraivo. Ensin itketään sitä, että valtiontalouden tasapainottamiseksi ollaan leikkaamassa heikossa asemassa olevilta, mutta ei olla kuitenkaan valmiita laittamaan tikkua ristiin että saataisiin taloutta jollain muulla keinolla tasapainotettua. Jos sitten joudutaan kajoamaan lapsilisiin, päivähoitoon, terveydenhoitoon, koulutukseen tai johonkin muuhun toimialaan, jota yhteiskunta rahoittaa, alkaa taas uusi poru. Suurin poru on aina siellä missä ei ole mitään hätää. 


Vapaa kuva/ @pixabay.com
Yritysmaailmassa, etenkin suurilla yrityksillä, on omat ahneuden linnakkeensa. Osakkeiden arvolla kikkaillaan ihmisten työn ja toimeentulon kustannuksella, tulospalkkioita hankitaan kyseenalaisin keinoin, eläkejärjestelyt ja kultaiset kädenpuristukset ovat hulppeita, johtajien palkat niin isoja, ettei tavallinen kuolevainen käsitä. Niinsanotulla verosuunnittelulla pyritään välttämään ettei tarvitsisi maksaa suuristakaan voitoista veroja, joilla yhteiskunta voisi järjestää palveluja.

Pienyrityksillä on ymmärtääkseni monasti erilaista. Oma elintaso joustaa sen mukaan miten yritys tuottaa. Yrittäjä tekee usein työtä ilman vapaapäiviä nälkäpalkalla välttääkseen jos mahdollista konkurssin. Mutta jos menee paremmin, niin moni kyllä harrastaa pientä verovilppiä, jonkin verran harmaata taloutta ja sen sellaista. Se on melkein niin kuin maan tapa, ellei joku vihreitten ministeri satu tekemään samoin. Silloin hänet kyllä naulitaan ristille. 

Jotkut vanhukset ovat tosi pihejä. He ovat tottuneet koko elämänsä elämään vähällä ja vanhana heistä tulee nuukia ennen kaikkea itselleen. Jotkut heistä saattavat jakaa lapsenlapsille isoja seteleitä ja lahjoittaa myös hyväntekeväisyyteen, mutta ovat itseään kohtaan karuja. Itseä on vaikea rakastaa niin että voisi hankkia jotain tarpeellista tai mukavaa. Täytyy yrittää säästää, että olisi vielä vähän perintöäkin, kun kuolema tulee. Perinnöstä voi jäädä sellainen hyvä muisto - ellei perikunta sitten ala ahneuksissaan riidellä. 

Perheenisä innostuu milloin mistäkin teknologiasta, missä on uusia jännittäviä ominaisuuksia. Hän palkitsee itseään raskaasta työstä hankkimalla erilaisia kulutushyödykkeitä, enemmän tai vähemmän turhia. Kun pitäisi huolehtia perheen yhteisistä menoista, hänen tilinsä on tyhjä.

Opiskelijaneito rakastaa ateljee-vaatteita. Hän brassailee sukujuhlilla, että täytyy vain miettiä mitä panee päälleen kun kulkee sossun ohi, sillä sinne on ennen pitkää taas mentävä. Hänestä tulee kansanedustaja, joka puhuu sydän palaen työläisistä ja kapitalisteista.

Momma menee marjametsään ja löytää upean paikan. Hän käy siellä usein, yksin, ja miettii, että täytyy yrittää parkkeerata niin ettei kukaan tiedä mihin suuntaan olen lähtenyt. Pääsisikö tänne eri autolla tai peräti mopolla, ettei kukaan arvaa millainen paikka tämä on? Paljonko malttaisin viedä tädille?  Mommalla on myös sellainen pahe, että hänen täytyy varautua pahimpaan, ja hän panttaa tilillä rahoja, jos sattuisi jotain ikävää. Se on vähän samanlaista rahastointia kuin seurakuntien ja muiden yleishyödylisten organisaatioiden puskurirahastot pahan päivän varalle: On vaikea päättää, koska olisi niin paha päivä. 

Arvostetussa asemassa oleva henkilö pelaa pokeria. Häntä viehättää ennen kaikkea pelin tunnelma, ajatus omasta älykkyydestä. Hän ajattelee peliä oppimisympäristönä, jota hän voi soveltaa työssään. Kyseessä on aivan eri asia kuin hedelmäpelin pelaaminen. Mutta sittenkin, jos hän on rehellinen: Voiton tähden hän pelaa, ja häviö häntä masentaa - joskus häviää isostikin, vaikka oma taktiikka olisi ollut hyvä. Työyhteisö saa luvan elää esimiehen pokeritunnelmaa. Välillä kysellään, mikähän häntä masentaa, toisinaan taas ihmetellään mistähän nämä kehut tulivat. 

Lapsuuden raittiuskilpakirjoituksessa oli aiheena sentapainen, että otatko suurimman omenan. Siitä jäi mieleen lause: Vatsa tuskin eroa huomaa, itsekkyys saa meidät ahneiksi.

Se asuu meissä jokaisessa, ahneus. Se on epäjumalanpalvelusta (Kol.3:5). Ateisteillakin on jumala, sillä jumala on se, mihin meistä itse kukin turvaa. Jeesuksen mukaan ahneus lähtee sieltä, mistä myös varkaudet, aviorikokset ja häijyys: ihmisen sydämestä (Mark.7: 21-22).

Joskus on sanottu että ahneus ja kateus ovat pohjalaisen yritteliäisyyden myönteisiä käyttövoimia. Mutta kyllä ahneus vaikuttaa kielteisesti lähimmäisten onnellisuuteen, turhentaa hyvät aikeet ja tappaa ihmisyyttä. Siksi se on syntiä, itse asiassa ahneus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Se on ns. normaali synti, ja siksi sitä ei tee mieli myöntää eikä tutkailla. Mutta senkin synnin tähden Kristus kävi kärsimystielleen. Hän tahtoo antaa sinulle ja minulle uuden hengen, kivisydämemme tilalle elävän sydämen, joka sykkii ajatellen toista ihmistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti