Fraktuuraa

Olen lapsesta asti tykännyt lueskella vanhaa Fraktuuraa. Eilen käytin taitoani, kun luin vanhan virsikirjan takana olevia rukouksia. Tänään olen imuroinut kannettavalleni ja yläkerran koneelle monta kaunista fraktuura-fonttia. Tarvitsin niitä, kun tein ohjelmalehtistä keskiviikon kirkkoiltaan. Luvassa on Matthias Salamniuksen 1690 kirjoittamaan tekstiin pohjautuva musiikkinäytelmä Ilo-Laulu Jesuxesta.

Veisasimme diakonian teologian kurssilla eri virsikirjojen virsiä. Huomasimme, miten vielä 1938 virsikirjassa sanottiin monia asioita suorasukaisesti, ja miten nykyisessä 1987 virsikirjassa ja pian ilmestyvässä virsikirjan lisävihossa kieli on siloista ja ajatus kaunisteltua. 

Minulla on yksi rakas kirja, jonka sain isältä vuosia sitten. Se on isäni paapan virsi- evankeliumi- ja rukouskirja, joka on painettu 1885 eli juuri ennen seuraavana vuonna ilmestynyttä ensimmäistä kirkkomme virallista virsikirjaa. Siksipä suurin osa virsistä on ymmärtääkseni ns. Vanhan virsikirjan virsiä 1700-luvulta. Etulehdellä lukee lapsen käsialalla että omistaa Eemeli Rinta. Alla on Eemelin isän nimikirjoitus: Matti Naskali.

Pieni, kouraanmahtuva kirjanen on rikassisältöinen. Olen usein lueskellut tuon virsikirjan takana olevia rukouksia ja ihmetellyt, miten niiden suorasukainen kieli puhuttelee. Rukouksia on myös laadittu todella moniin tarpeisiin: Peltomiehen rukous, virkamiehen rukous, lesken rukous, sairaan rukouksia, rukouksia matkalla ja merellä, kotiinjäävien rukous, rukous kulkutautien riehuessa... Tänään kirkkoon lähtiessä sanoin, että edessä voi olla ajat, jolloin asioista saa puhua hyvin konkreettisesti, ja luulisin olevani siinä vahvoilla. Olen fraktuuraihmisiä. Minulla oli varsinkin nuorempana vaikeuksia seurata miehistä käsitteellistä keskustelua, ja pyrin aina esimerkeillä varmistamaan olenko vielä kartalla ja koskettaako tämä arkielämää.

Kirjoitan tähän yhden vanhan virsikirjani rukouksen iltarukoukseksi

Rukous sopiwaisuudesta:

Ijankaikkinen ja Kaikkiwaltias Jumala! Minä tunnustan ja valitan Sinun edessäs: että minä usein olen kantanut wihaa ja kateutta lähimmäistäni wastaan, ja kuin hän minun jollain muotoa wihoittanut on, ollut nopia wihaan ja en walmis ystäwyyteen, ei ajatellen minun lyhykäistä ikääni, ja sinun tulewaista ankarata tuomiota kaikkien niiden ylitse, jotka mielistyvät lihan töihin, riitaan, kateuteen, wihaan ja toraan. Mutta minä rukoilen sinua, laupias Jumala, ettäs tahtoisit anteeksi antaa minulle tämän suuren synnin, Jesuksen Kristuksen ansion tähden, ja antaa minulle hyvän, suosiollisen ja leppyisän sydämen, niin että minä mielelläni taitaisin anteeksi antaa minun lähimmäiselleni hänen wikansa ja rikoksensa, niin kuin sinä minulle minun moninaisen welkani armosta anteeksi antanut olet; ja niin seurata minun rakasta Herraani ja Wapahtajaani laupeudessa ja hiljaisuudessa, rakastaa minun wihollisiani, rukoilla hywää heidän edestänsä, jotka minua wihaavat ja ei ikinä toivottaa heille mitään pahaa, waan waeltaa rakkaudessa niin kuin Kristus minua rakastanut on, jolle Sinun ja Pyhän Hengen kanssa olkoon kunnia ja ylistys nyt ja iankaikkisesti. Amen.