Mielenkiintoista ja jännittävää

Rovaniemen kirkko: "Hän kokoaa karitsat
käsivarrellensa ja kantaa."

Lehmien hoitaminen oli toisaalta rutiininomaista. Aamu- ja iltalypsyllä juostiin minuuttiaikataulun mukaan. Myönteisiä poikkeamia olivat poikimiset. Toisaalta usein myös joku sairastuminen rikkoi arkirutiinin. Luulen, että monikaan ei voi ymmärtää, millaista aherrusta se oli, kun pienten lasten hoidon lisäksi saatoin rampata öisin hoitamassa sairaita tai kätilön hommissa.  

Työni on nyt vähintään yhtä rikasta, kun saan tavata niin monenlaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eilen sain jakaa sairaalle ehtoollista. Tänään oli kirkossa siunaustilaisuus ja valtaosa saattajista oli romaneja.  Iltapäivällä sain vielä kuulla sotaveteraanin kertomuksia lapsuuden pappilasta ja Suomen vientiteollisuuden noususta. Huomenna on miestenpäivät.

Maanviljelijän ammatissa sain olla auttamassa Luojan luomistyötä, jalostamassa lehtivihreän tuottamia sokereita ravinnoksi. Pappina saan olla kertomassa Jumalan pelastusteoista ja rukoilemassa ja kiittämässä yhdessä toisten kanssa. Molemmissa näissä tehtävissä olen kokenut, että tärkeintä on että työllä on siunaus. 

Sekä ruokaa että hengellistä ravintoa tarvitaan, että ihmiset jaksavat elää ja toivoa. Tuntisin itseni hölmöksi, jos ojentaisin tyhjää kättä ja sanoisin että ota tästä voileipää. Yhtä uuvuttavaa olisi puhua Jeesuksesta, hänen ristinkuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, syntien anteeksiantamuksesta ja taivaasta, jos itse menettäisi uskonsa näihin hengellisiin asioihin ja sanoihin. Mutta ne sanat ruokkivat myös jakajaa. 

Joskus olen joutunut pyytämään, että anna minulle uskoa, pidä minut uskossa. Olenkin kiitollinen siitä, että olen saanut aina oikealla hetkellä kokea johdatusta ja rohkaisua uskoni pitimiksi - joskus arkisissa asioissa, joskus jumalisissa. Nimeen Jeesus sisältyy paljon voimaa. Jos haluat uskoa, rukoile Jeesuksen nimeen. Jumalan siunaus voi saada aikaan suuria asioita.