Tänään sumu nousi järvelle vasta illansuussa, päivällä ilma oli sees. Nautiskelin ihanasta valosta ja kauniista maisemista. Nyt Istuskelen takkatulen äärellä vilkuillen toisella silmällä tieteisohjelmaa fossiileista ja ikivanhoista aasialaisista ihmislajeista. Tuli mieleen, että eräs harras uskova saattaisi luonnehtia ohjelmaa sumutukseksi. Hän pitää myös minua sumuttajana, kun ajattelen toisin kuin Raamatussa hänen mielestään selvästi sanotaan. Annan ajatukseni liikkua vapaasti näillä selkosilla ja myös teologiassa. Minulla ei ole tarvetta olla ehdottomasti oikeassa enkä pelkää, että Jumala hylkäisi minut, vaikka olisin väärässä.
Mitä tulee tiedemiehiin, minun on vaikea ajatella, että heidän elämäntehtävänsä olisi tahallinen sumutus. He etsivät totuutta ja sovittelevat tiedonjyväsiä yhteen. Siitä syntyy erilaisia teorioita mm. maailman ja ihmisen synnystä. Toisinaan joku teoria osoittautuu vääräksi ja se hylätään. Joku saattaa yrittää kärjistää, että hänen nimensä muistettaisiin. Mutta tiedeyhteisö asettaa tutkimustulokset kritiikin alaiseksi ja tuulesta temmatut teoriat unohtuvat. Sen sijaan joku toinen teoria saa vahvistusta ja jalostuu. Mennään pari askelta eteenpäin ja yksi taakse - niin kuin elämässä yleensäkin.
Sama koskee myös muutettavat muuttaen teologiaa ja uskontoja yleensäkin. Harvat luottavat tieten tahtoen vääriin jumaliin tai tulkitsevat Raamattua tahallaan väärin. Sen sijaan näyttäisi siltä, että jokainen erehtyy jossakin asiassa. Siksi myös uskonnon kentällä tulisi olla paljon kunnioitusta ja kuuntelemista, että voisimme ymmärtää toisiamme ja auttaa toisiamme ymmärtämään. Apostoli Paavali varoittaa monenlaisista eksytyksistä: Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu (1.Kor. 10:12).
Ihminen, joka kuvittelee omistavansa totuuden on yhtä säälittävä kuin se, joka ei usko että mitään perimmäistä totuutta on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti