Aamulla sain nauraa itselleni parikin kertaa. Matkalla töihin muistin mitä unohtui, ja soitin kotiapulaiselleni, joka lupasi lähettää tarvittavan dokumentin sähköpostilla. Mietin, miten monet huolet ja kivut ovat aiheuttaneet viime aikoina väsymystä ja hajamielisyyttä. Mutta tilanne ei kuitenkaan ole paha, sillä olen vain kerran erehtynyt ajasta. Kiittelin itseäni, että onhan se melkoinen saavutus jos pystyy seuraamaan täyteen kirjoitettua kalenteria. Viiden minuutin kuluttua huomasin olevani oikeassa paikassa päivää liian aikaisin. No, parempi niin päin!

Muuten kyllä ymmärrän nykyään paremmin revontulia kuin lapsena. Olen siinä iässä, että saan kertoa samat asiat uudelleen ja uudelleen, ja niinpä kerron, että lapsena kuvittelin pelkästään nimityksen perusteella, että revontulet ovat voimakkaita, paukahtelevia ja kulmikkaita. Siksi en saanut esittää koulun joulujuhlassa revontulitanssia. Nyt tiedän, että revontulet ovat ovelia ja herkästi häipyviä, kirkkaita ja kepeitä. Siispä minut diskattaisiin myös nyt.
Saan kuitenkin olla innostunut ja tulinen Jumalan valtakunnan sanansaattaja, joka todistaa valosta lempeästi. Moni, jolla ei vielä ole harmaata tukkaa, tulee pettymään omaan viisauteensa, ja siksi hänelle on hyvä jo nyt kertoa, että senkin jälkeen on toivoa. Taivas on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti