Oppiminen voi olla kivuliasta tai hauskaa

Kiitoksia VR:lle! Konduktööri oli yhtä ystävällinen kuin ennenkin, matka sujui nopeasti ja miellyttävästi. Pendolino tosin myöhästyi vähän, mutta ehdin junanvaihtoon ja pääsin turvallisesti perille. Ennen kaikkea iloitsen siitä, että matkaa voi sanoa kohtuuhintaiseksi. Uskon ja toivon, että junalippujen hintauudistus parantaa kannattavuuttanne. Joskus kun uudistetaan asioita, mennään myös vikaan. Mutta jos ei uudista, ei voi löytää uusia tapoja toimia eikä voi oppia mitään. Siksi myös epäonnistuminen palvelee onnistumista.

Kuva on viime syksyltä, nyt on vielä lunta

Täällä sitä taas ollaan, opintiellä. Työni on siitä ihana, että tehtävät ovat monipuolisia ja toisinaan saan vaihtaa näkökulmaa. Diakoniatyön teologina haluan nyt oppia enemmän diakoniatyön lähtökohdista. Tänään kokoontui minulle tuntematon joukko pohtimaan diakonian teologiaa. Uskon että minulla on muilta paljon opittavaa. 

Itse asiassa myös tämä blogi on minulle mitä suurimmassa määrin oppimisympäristö. Kirjoittamalla yritän kiteyttää jotain havainnoistani ja ymmärtää mikä on huomion arvoista. Toivon, että se samalla tuo myös teille lukijoilleni  joskus joitain uusia näkökulmia.

Leikki ja oppiminen kuuluvat syvästi ihmisyyteen. Tänään saimme erään erityisen hauskan tehtävän. Sain olla mukana kolmen hengen ryhmässä, jossa ei saanut puhua, vaan piti piirtää yhdessä diakonian teologia. Harmi että en huomannut ottaa kuvastamme kuvaa. Siinä oli iso sydän. Sydämen jakoi risti. Sydämen sisällä oli myös käsi, ehtoollisleipä ja viinimalja, sukka tai kenkä, pipo, Raamattu, kaksi nauruhymiötä ja kaksi suruhymiötä vierekkäin, kynttilä,  reikäleipä, ja lasketteleva tyttö jonka tukka hulmusi taaksepäin. Ehkä nyt unohdin jotain. Voit täydentää.

Luulen että eniten olen tänään oppinut opettamisesta. Sekin on tärkeää, sillä tehtäviini kuuluu opettaminen mm. rippikoulussa. Muutenkin: Jokainen meistä on sekä opettaja että koululainen, sekä auttaja että autettava.