Informaatioähky

Tänään on ollut eräs niistä elämän päivistä, jolloin jossain on tapahtunut kamalia. Olen myötätuntoinen uhreja ja heidän omaisiaan kohtaan. Mutta en näe välttämättömäksi seurata koko ajan spekulaatioita asiasta. Samalla myös terroristit pääsevät päämääräänsä, kun saavat paljon huomioarvoa.

Alan ymmärtää, mikä ihmisparkoja nykyään uuvuttaa. Kaikki maailman murheet kaadetaan meille tiedotusvälineiden kautta. Eikä ainoastaan henkilövahinkoihin liittyvät murheet, vaan myös turvallisuusorganisaatioiden pähkäilyt tilanteen hallitsemiseksi. Minulla ei taida olla kovin paljoa konkreettista annettavaa maamme ja maanosamme turvallisuudelle. Tai no on, ja sitä teen joka tapauksessa: Koetan opettaa viidettä käskyä ja lähimmäisen kunnioittamista. 

Tiedonvälitykseen tuntuu liittyvän paljon sellaista, että kaikki huolehtivat kaikesta. Kuluneen talven eräs ilmiö on ollut, että tiedotusvälineet vouhkaavat tavallista enemmän säästä. Sääennusteita paisutellaan ja niistä tehdään isot lööpit. Samalla takilla on kuitenkin pärjännyt koko talven. 

Jotkut ovat viettäneet paastonaikaa suojautuen esimerkiksi siltä informaatiotulvalta, mihin sosiaalinen media meidät johtaa. Ei hullumpi ajatus, mutta minä taidan olla jo liian riippuvainen kannettavasta tietokoneesta ja älypuhelimesta. 

Yhdestä asiasta olen kiitollinen: Saan välittää vanhaa ikiaikaista informaatiota siitä, että emme ole täällä sokean kohtalon armoilla. Kun rukoilemme Jumalaa, saamme luottaa siihen, ettei mitään tapahdu meille hänen sallimattaan. Hän voi sallia pahankin, mutta kääntää sen salatulla tavalla palvelemaan rakkauden päämäärää. Kuolema ei ole kaiken loppu. Jotkut toiset informoivat innokkaasti, että jumalaa ei heidän mielestään ole. Minusta se on aika surkea uutinen kerrottavaksi enkä näe sellaisessa uutisessa mitään sellaista joka lohduttaisi, antaisi toivoa tai  edesauttaisi hyvyyttä ja rakkautta.