Nuorena sain huomata että toisenlaisiakin uskovia on. Eräs seurakunnan työntekijä sanoi jokseenkin suoraan, että vanhempani eivät pelastu, sillä ei se riitä että käy kirkossa. Jos en ollut aiemmin huomannut hänen teologiassaan mitään outoa, niin sinä iltana lakkasin luottamasta hänen arvostelukykyynsä noissa asioissa. Joissakin piireissä edellytettiin henkilökohtaista uskonkokemusta ja ratkaisun päiväystä. Kävipä meitä nuoria jahtaamassa myös joku Kansanlähetyksen jengityön porukka. He väittivät, että kaikki uskovat puhuvat kielillä ja panivat meidät polvilleen.
Siksi olen yllättynyt, että seurakunnassa esiintyvä kovuus ja arvostelunhenki jaksaa yhä hämmästyttää ja käy tunteisiin, vaikka yritän kieltää miten se satuttaa. Jotkut pudottelevat tuomioitaan aika korkealta, asettuvat Jumalan asemaan, puhuvat kuuntelematta ja viitsimättä ottaa selvää, kyselevät eikö sinulla ole omaatuntoa, omaavat ainoan oikean raamatullisen uskon. Sille synnille on nimi ja se sanotaan Raamatussa moneen kertaan: ylpeys. Jeesuksen mukaan ylpeys nousee samasta paikasta kuin murhat ja jumalanpilkka: ihmisen sydämestä (Mark. 7:21-22).
Valitettavasti olen myös itse ylpeä, sillä eilen ja tänään olen juorunnut. Myös juoruajassa on ylpeyden syntiä, sillä hän katsoo asiakseen asettua arvostelijaksi. Tarvitaan suuri muutos sydämessä. Monet rukoilevat Suomelle herätystä. Herätys tulee, kun ns. uskovat alkavat tarvita armoa ja iloitsevat Jumalan hyvyydestä niin että heissä syttyy rakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti